sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Lontoo 18.-23.7.2011

Selvisimme Nooran kanssa Lontoosta takaisin Turkuun hengissä (mikä on meiltä melkoinen saavutus). Emme myöskään eksyneet kertaakaan tai kysyneet keneltäkään tietä kertaakaan (vaikka nämä kaksi asiaa kai kuuluisi tehdä joka matkalla ihan vain periaatteen vuoksi?). Olimme laatineet etukäteen listan, mitä aiomme tehdä minäkin päivänä, ja noudatimme listaamme melko uskollisesti.

Maanantai

"Saapuminen kello jotain
Mennään hostelliin
Asetutaan taloksi
Etsitään kauppa
Iltapala Lammas Parkissa"

Tosiaan, maanantaina saavuimme "kello jotain" kaatosateiselle Stanstedin lentoasemalle. Sieltä jatkoimme junalla Liverpool stationille, josta jatkoimme metrolla kohti hostelliamme. Ohjelmalistamme mukaisesti lähdimme etsimään kauppaa aika pian sen jälkeen, kun olimme vieneet matkalaukut huoneeseemme. Emme syöneet iltapalaa Lammas Parkissa, koska satoi.

Ensimmäinen yö oli melko meluisa. Olimme lennon jäljiltä niin kuolleita, että menimme nukkumaan melko aikaisin. Hostellissa alkoi hiljaisuus yhdeltätoista (Suomen aikaa yhdeltä), mutta lauma joitakin hyvin meluisia ihmisotuksia (espanjalaisia kaiketi) mölysi keittiössä (joka oli aivan huoneemme vieressä) vielä senkin jälkeen. He kai hiljenivät jossain kohtaa hetkeksi, sillä ehdimme nukahtaa. Heräsimme kuitenkin yhden aikaan (Suomen aikaa kolmelta) siihen, että viereisessä huoneessamme kälätetään, pälätetään, pulistaan ja pälistään. Onneksi tehokkaat kolme lyöntiäni seinään vaimensi huonenaapurimme; ei ääntäkään enää sen jälkeen. Loput yöt olikin sitten hiljaista, tai sitten emme enää heränneet ääniin.

Tiistai

"London Zoo & Lelukauppa Hamleys"

Tiistaille oli vain vähän ohjelmaa, sillä luulimme London Zoossa menevän koko päivän. Loppujen lopuksi siellä ei kuitenkaan mennyt kuin muutama tunti. Tuli nähtyä monenlaisia elukoita. Myös sellaisia, joita en ole ennen nähnyt missään. Kävimme tietysti myös matelijatalossa, siinä samaisessa, missä ekan Harry Potter -leffan yksi kohtaus on kuvattu. Harmi, ettei samaista käärmettä ollut siellä enää. Tai ei ainakaan samassa terraariossa.

Harry Potter -teema jatkui tässä päivässä vielä Hamleys-lelukaupassakin. Siellä myytiin taikasauvoja! Sauvoja oli suunnilleen yhtä montaa erilaista, kuin mitä Pottereissa on velhoja ja noitia. Sauvat olivat siis ikäänkuin kopioita hahmojen sauvoista.

Minullapa on Fenrir Harmaaselän taikasauva! Noora osti Lupinin sauvan ja minua huvitti se, että minulla on sen ihmissuden sauva, joka aikoinaan teki Lupinista ihmissuden, ja minäkin järsin ihmisiä melko usein. Tuo sauva siis todella taitaa sopia minulle...

Ostin myöskin  Kuoleman varjelusten merkin, joka siis vielä tuossa kuvassa on avaimenperä, mutta josta minä tein kaulakorun. Se on paljon hienompi kaulassa, kuin avaimissa!

Koska kello ei vielä Hamleysinkaan jälkeen ollut kovin paljon, kävimme vielä Oxford streetin Primarkissa. Primark on sellainen halpiskauppa, jossa voi vain lapata vaatetta koriin sen suuremmin miettimättä tai sovittamatta (sovittaminen ei oikeastaan edes kannata, sillä jonot sovituskoppiin ovat siellä aivan käsittämätöntä pituusluokkaa). 

Ostin tämän multisöpön mekon. Rakastuin tuohon kankaaseen, joten tämä oli aivan pakko ostaa. Kuva on hieman huono, kun en jaksanut kiskoa tätä kuvattavaksi päälleni ja alkaa leikkiä itselaukaisimella. Mekon yläreunassa on röyhelöä ja edessä viisi kullanväristä nappia. Ostin Primarkista myös kahdet rintsikat ja niihin sopivat alushousut, sekä mustan, hyvin tavallisen näköisen neuleen.

Keskiviikko

"The London Dungeon
Covent Garden
Charing Cross Road"

Suunnitelma oli tosiaan mennä London Dungeoniin, mutta metroasemalta ulos tullessamme joku veriseksi merirosvoksi pukeutunut mies lykkäsi meille mainoksen ja alennuskupongin johonkin toiseen, hyvin samantapaiseen, mutta (kuulemma) paljon kammottavampaan paikkaan. Menimme siis sinne. Paikan nimi oli jotakin sellaista kuin "The London Bridge Experience & London Tombs", ja kierros siellä siis kertoi London Bridgen historiasta, vähän väritettynä toki, ja kierros päättyi säikyteltävänä olemiseen. Oli kyllä hauska paikka. 

 Kauhukierrospaikan "matkamuistopuodissa" myytiin paljon kaikkea jännää ja hienoa ja mielenkiintoista ja upeaa, mutta päädyin ostamaan nämä kaksi karmaisevan kaunista punaviinilasia.

Seuraavaksi suuntasimme Covent Gardeniin. En löytänyt kojuista mitään ostettavaa, mutta menimme lopuksi Disney-kauppaan, josta ostin tämän mukin: 


Kävimme myöskin jossakin matkamuistomyymälässä, josta ostin tämän:
Puhelinkoppisäästölipas oli itse asiassa ostoslistallani, sillä mikä sopisi paremmin Harrods-teepurkin ja Eifel-tornin viereen, ellei niihin verrattuna jättimäinen puhelinkoppi? Vihaan kantaa pikkuhiluja lompakossani, ja siksi usein tyhjennänkin kolikkotaskuni säästölippaaseen. Tarvitsen siis vanhan (ja täyden, kun en koskaan jaksa viedä säästöjäni pankkiin) possusäästölippaani kaveriksi tämän puhelinkopin.

Keskiviikkona söimme iltapalamme Lammas Parkissa pienestä sateesta huolimatta.

Torstai

"King's Cross
Camden Town
Baari (mikä?)"

King's Crossin asema oli listallamme Harry Potterin takia. Halusimme käydä kuvauttamassa itsemme laiturilla yhdeksän ja kolme neljännestä. Olin vähän kyllä pettynyt. King's Cross oli remontissa, joten "laituri" oli siirretty väliaikaiseen paikkaan. Tiiliseinäkään ei ollut tiiliseinä, vaan jotain tiilikuvioista tapettia, jonka kruunasi häiritsevästi näkyvä sauma keskellä koko komeutta...

Viimeksi kun olin Lontoossa (2009), meille annettiin Camdenin kiertämiseen aikaa suunnilleen kaksi tuntia, eikä se todellakaan riitä yhtään mihinkään. Kyseinen sokkelo kun on kuitenkin varsin suuri paikka, ja täynnä kaikkea ihanaa. Nooran kanssa olimme varanneet kunnolla aikaa Camdenia varten ja kiersimme paikan varsin perusteellisesti, osittain jopa kahteen kertaan.

Maksoin tästä korsetista pirusti liikaa (sain tingittyä hinnan 75 punnasta 65 puntaan, mutta on se silti paljon), sillä tämä on muoviluinen, made in China ja kooltaan hieman turhan iso (pienempää ei ollut). Mutta tykkäsin tästä kovasti, ja se istui hyvin, vaikkei sillä mitään senttejä pois saa. Tämä on Viivin sanoin tällainen mukava löhökorsetti. Korsetti ei aivan istu pehmolelukoiralleni, jonka päälle puin tämän ottaakseni kuvan...
Nämä hameet oli pakko ostaa! Eivätkä olleet edes pahan hintaisia!

Ja tämä pikkuhattu, rakastan!

Ihana pitsiröyhelöliivi! Olen jo jonkin aikaa haaveillut liivistä jossa etuosa menee rintojen alta, eli tämä on täydellinen. Tässä on nyöritys takana ja edessä, ja pukemisen helpottamiseksi nuo napit tuossa etuosassa saa oikeasti auki.

Camdenin lähistöltä ostin alkeelliseen Singstar-kokoelmaani kaksi peliä lisää, Abban ja Disneyn. Ne sai tuolta paljon halvemmalla, kuin Suomesta.

Onnistuin myös vahingossa iskemään jonkun myyjän... Kyseinen herra kirjaimellisesti kiskoi minut kojulleen ja käski ostaa jotain. Tuo nyt on vielä täysin normaalia kojutorin myyjältä, mutta sitten tämä alkoi kysellä, onko minulla poikaystävää ja ihmetteli pirusti kun sanoin, ettei ole. Pääsimme herralta karkuun vasta, kun hänen puhelimensa soi ja hän vastasi siihen. Mutta ei siinä vielä kaikki,  erehdyimme kävelemään kyseisen puljun ohi uudelleen, jolloin myyjä bongasi meidät, emmekä taaskaan meinanneet päästä kyseisestä tyypistä eroon. Jouduin antamaan myyjälle puhelinnumeroni (en tajua, miksi annoin oikean numeroni...), jotta hän päästäisi meidät menemään. Kovasti olisi herra halunnut nähdä vielä seuraavana päivänä, mutta minulla luonnollisesti oli kiireitä.

Rankan shoppailun jälkeen menimme hostellille, emmekä lopultakaan jaksaneet lähteä mihinkään baariin, vaikka suunnitelmalapussamme niin luki.

Perjantai

"Shopping ja niin edelleen
Jos jotain käymättä vielä"

Perjantaille ei siis tosiaan ollut mitään suurta suunnitelmaa, sillä jätimme päivän ikäänkuin varapäiväksi, jos emme jostakin syystä ehdi käymään suunnittelemissamme paikoissa niinä päivinä kuin olisi ollut tarkoitus. Koska noudatimme ohjelmasuunnitelmaamme niin hyvin, perjantai pyhitettiin shoppailulle.  Menimme Westfieldin valtavaan ostoskeskukseen, ja tarkoitus oli käyttää kaikki jäljellä oleva käteinen raha, ettei tarvitsisi käydä vaihtamassa puntia takaisin euroiksi.

Toinenkin pikkuhattu! Tämän ostin Claire'silta.

Rannekoru samasta kaupasta. 

Ostin Claire'silta myös punaiset verkkosukkahousut (jotka ehdinkin jo rikkoa, ekalla käyttökerralla... Hyvä minä!)

Lisää Harry Potteria! Luihuisen (muovi)medaljongin löysin jostakin kirjakaupasta. Sen mukana tuli joku jännä tarravihko. En tiedä, mitä meinaan tehdä kyseisillä tarroilla, mutta kaipa minä ne johonkin saan liimattua. 

Jostakin leffa- ja levykaupasta ostin tämän Sormusten herra -boksin. Leffat ovat elokuvateatteriversioita, eli niitä ei-pidennettyjä. Näissä ei myöskään ole suomenkielistä tekstitystä, mutta uskon selviäväni, jos laitan englanninkielisen tekstityksen ymmärtämiseni tueksi. 

Nämä eivät ole Lontoo-ostoksia, mutta hehkutan näitä tähän väliin. Ostin sunnuntaina, päivää ennen kuin lähdin Lontooseen, Booktorilta ihanat seitsemänkymmentäluvun painokset Sormusten herrasta. Luulen, että näissä on joskus ollut irtopäälliset, jotka ovat kadonneet johonkin, mutta nuo ovat niin kauniit ilmankin!

Ostoskeskuksen jälkeen kävimme vielä uudelleen Oxford Streetillä Primarkista, mistä Noora osti valtavan määrän kaikkea, mutta itse en löytänyt mitään. Sieltä metroilimme Portobello Roadille.

Kolmas pikkuhattu! Ei minun ollut tarkoitus ostaa kolmatta hattua, mutta kun päivän tarkoitus oli käyttää kaikki käteiset. Mulla oli tässä vaiheessa vitonen jäljellä ja tämä maksoi vitosen ja oli niin pirun söpö, että mukaanhan se lähti. Miksi Lontoosta saa näin paljon pikkuhattuja, mutta Suomesta ei juuri mistään, tai jos saa niin hirveällä hinnalla?

Illalla kävimme kävelyllä ja keinuimme hetken Lammas Parkissa. Myöhemmin hostellilla yritimme sosiaalisoitua ihmisten kanssa pitämällä huoneemme ovea auki samalla, kun pelasimme korttia. Totta puhuen, pidimme ovea auki edeltävinäkin iltoina, mutta ainoastaan perjantaina löytyi joku, joka hänkin halusi sosiaalisoitua. (Olemme suomalaisia, ja koko hostellin halukkaimpia tutustumaan ihmisiin, missä vika?) Joku brasilialainen ja tämän kaveri pyysivät meitä seuraksi läheiseen irkkubaariin, ja mehän lähdimme. Brasilialaismiekkonen tarjosi meille yhdet, me kun olimme käyttäneet kaikki käteisemme.

Lauantai

"Hiton aikainen herätys... Mennäänkö nukkumaan ollenkaan?"

No, ei menty nukkumaan. Pelasimme brasilialaisten kanssa korttia. Yöllä kolmen aikaan lähdimme bussilla kohti Liverpool stationia ja sieltä joskus puoli viiden aikaan junalla kohti Stanstediä. Junassa nukuimme molemmat hieman. Sitten puoli kahdeksan aikoihin lähti lento kohti Tamperetta. Nukuin lähes koko lentomatkan. Kahdentoista jälkeen olimme Tampereella, ja joskus kolmen aikoihin olin kotona Turussa.

Matkaan lähtiessämme meillä oli lähes tyhjien käsimatkatavaroidemme lisäksi lähes tyhjä matkalaukku  (jossa oli siis vain sellaista, mitä ei käsimatkatavaroihin saa ottaa). Lontoosta tullessamme matkalaukku oli aivan täynnä, samoin molempien käsimatkatavarat. Molemmat meistä jätti pyyhkeensä Lontooseen (otimme tarkoituksella huonot pyyhkeet, että ne voi tarvittaessa jättää), minä jätin lisäksi yhden vanhan ja rikkinäisen hameen (joka sekin oli matkassa siksi, että se on tarpeeksi huono hylättäväksi, mutta kuitenkin sellainen, mitä kehtaa käyttää) ja yhden paidan. Olimme taitavia pakkaamaan, saimme kaiken mahtumaan, jossemme matkalaukkuun, niin päällemme. Olimme maksaneet 15kilon matkalaukusta ja laukkumme painoi 14kiloa. Vähän me ollaan hyviä!

Hassua, en ostanut koko reissulta yksiäkään kenkiä. Ehkä hatut korvaa kengät?

No hyvä on, yksi pakollinen puhelinkoppituristikuva vielä loppuun.

4 kommenttia:

Lilli kirjoitti...

Mahtavalta reissulta kuulostaa! :)

Nuo hatut taitaa olla vain brittien juttu (ja joidenkin muiden Euroopan maan juttu, jos kattoo mitä tahansa juhlaakin niin kaikillahan siellä on hattu, häissä varsinkin. Ja häähattujen kanssa ollaan aika fanaattisia kuulemma ja NE vasta maksaakin sitten). Suomeen tuo hattuvillitys ei kait oo vielä kauheesti rantautunut mutta häihin ainakin pikkuhiljaa. Näin tässä Tampereella hääseurueen joilla muutamilla naisilla oli jo hattu :)

-Lilli-

trollchild kirjoitti...

Onhan se toisaalta kivakin, ettei hattuvillitys ole (ainakaan vielä) levinnyt vahvasti Suomeen. Eipähän ole kaikilla hattua (arkisin) päässä, niin voin sitten söpöillä hattuineni ilman, että kaikilla muillakin on hattu :D

Leena kirjoitti...

Ihastuin rakastuin kuolemanvarjelukset kaulakoruseen<3 Mä oon haaveillu sellasesta jo parisen vuotta.. argh.. Ja viinilasit on superhienot, tänne kans moiset xD

trollchild kirjoitti...

Jep jep, Lontoossa myytiin (tietysti) paljon kaikkea, mitä ei voi kuvitellakaan saavansa Suomen kaupoista, tai jos voi, niin kolminkertaiseen hintaan :P