sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Joko taas on joulu?

Taitaa se joulu pian taas tulla. En ole ollut yhtään niin innoissani, kuin aiempina vuosina. En yleensäkään ole mikään suuri jouluihminen, sillä en jaksa sitä hirveää hössötystä, enkä pidä kuin muutamasta jouluruuasta, mutta tänä vuonna en ole jaksanut ajatella koko joulua. Perjantaina kävin hyppytunnillani keskustassa tekemässä parit pakolliset joululahjaostokset ja harmikseni joudun menemään vielä maanantaina uudelleen. Suurin osa lahjaostoksista kun on vielä(kin) tekemättä. En tiedä mistä tämä totaalinen jouluinnostuksen puuttuminen johtuu. Ehkä olen kasvanut liian isoksi ja joku on kertonut minulle, ettei sitä Joulupukkia olekaan, vaan ne lahjat joutuu ostamaan (ja keksimään!) itse... 

Lisäksi jouluintoa on ehkä vienyt se, että tänä vuonna meille tulee pienten joulunviettäjien iloksi joulupukki. En jotenkin lämpeä ajatukselle, että jollekin tuntemattomalle heebolle maksetaan  siitä, että tämä voi tulla urkkimaan meidän jouluumme. Kun olin itse pikkumuksu, joulupukin virkaa toimitti mummin ja vaarin naapuri, mutta nyt tosiaan jouluumme tulee joku aivan ventovieras. Enkä pidä ajatuksesta yhtään, olkoonkin, että vierailijalla on parta. Tai itseasiassa hyväksyisin sen helpommin jos urkkija tulisi ilman partaa, ihan itsenään. Tahdon takaisin sen lapsekkaan jouluinnostuksen ja uskon Joulupukkiin!

Perjantainkin jouluostokset tosiaan kääntyivät siihen, että shoppailin enemmän itselleni kuin muille. Nooralle ostamani joululahjajutut olivat niin söpöt, että minun oli hankittava myös itselleni sellaiset. Sitten eksyinkin Anttilan leffaosastolle, josta ostin itselleni leffan, ja H&M:ään, josta ostin itselleni mekon. 

Mekko oli siis maailman tavallisin musta puolihihainen trikoomekko, johon sitten ompelin piristykseksi tämän voodoo-nuken. Koko mekosta en saanut kovin onnistunutta kuvaa, joten on nyt tyydyttävä tähän pelkkään yksityiskohtakuvaan, joka sekin näyttää pikselöityneen rajusti.

Ompeluvauhtiin päästyäni sain sitten voodoonuken jälkeen viimein valmiiksi tämän hameen. Se on siis ollut keskeneräisenä laatikossa odottamassa, että saisin toimeksi ommella siihen kuminauhan. Lopputuloksena on hame, jossa on kuminauha kahdella kujalla, sekä kipeät kädet. Sain kolmeen kertaan nuppineulan uppoamaan ranteeseeni ja muutaman kerran enemmän kämmeneeni. Älkääkä kysykö miten onnistuin siinä. Tosiaan tuo vasemmanpuoleinen kuva on edestä ja oikeanpuoleinen takaviistosta. Tuo punainen röyhelö kuuluu siis taakse.

Sitten vähän vanhempiin hankintoihin. Rakastamani talvikengät alkavat pikkuhiljaa tulla tiensä päähän, sillä niissä on vetoketju, joka on jo kertaalleen vaihdettu. Toistaiseksi kyseiset saappaat ovat vielä käyttökelpoiset, mutta on vain lyhyen ajan kysymys, milloin tulee hyvästien aika. Ne kun alkavat vähitellen hajota jo muualtakin kuin vetoketjusta. Päätin sitten kerrankin olla järkevä ja ostaa kengät, joissa ei ole vetoketjua ja joilla mahdollisesti voisi tarpoa vähän liukkaammallakin tiellä Nämä kengät eivät ole mitkään esteettisyyden multihuipentumat, mutta täyttivät suurimmat vaatimukseni. Ompelin näiden kaveriksi pörrösäärystimet, joiden kanssa nämä näyttävät jopa ihan käyttökelpoisen söpöiltä.

Takin ja sateenvarjon sain äidiltä ikäänkuin ennakkojoululahjana. Haaveilin hieman saavani tuosta takista itselleni uuden talvitakin. En odottanutkaan sen olevan mikään hirveän paksu, mutta oli silti hieman yllätys, ettei se ole paksu lainkaan. Siinä on vain tuo sametti ja hyvin hyvin hyvin ohut vuorikangas. Ei siitä siis talvitakkia tullut, mutta on se silti kaunis. Käytän sitä sitten kevät- ja syystakkina. Sateenvarjon kangas on yhdestä tapista irti, mutta se on niin pieni vika, etten viitsinyt sen tähden alkaa varjoa palauttamaan. Yritän korjata sen itse jotenkin. Eikä tuollaiset pienet viat taida olla EMP:ltä mitään uutta. Takin toimituksessakin oli ongelmia. Lähettivät nimittäin ensin pelkän sateenvarjon ja vasta valitettuani asiasta lähettivät takinkin, vaikka samassa tilauksessa olivat. En sentään joutunut maksamaan niitä hirmusuuria postikuluja toiseen kertaan, kiitos siitä.

torstai 24. marraskuuta 2011

Halloween (vihdoin ja viimein)

Siis tämä postaushan ei ole yhtään myöhässä. Ei yhtään. Halloweenista ei ole vielä kuukauttakaan!

Vietin halloweenia tavallaan kahteen kertaan.  Varsinaisena halloweenina lokakuun lopulla vietimme Elisan synttäreitä (myöhässä tosin, mutta vietimme kuitenkin). Söimme herkkuja (mm. tiramisua!) ja joimme lasit kuoharia. Synttäreille ei tarvinnut pukeutua halloweenteemaisesti, mutta tunnelmaan virittäydyimme askartelemalla kurpitsalyhdyn.

Tässä kuva tekovaiheesta. Oli melko sotkuista puuhaa.

Ja kyllä, tämä oli tarkin ja onnistunein kuva valmiista lyhdystä.


Pyhäinpäivänä vietimme halloweenia, johon myös asut kuuluivat. Alunperin minun oli tarkoitus olla Sweeney Toddin Mrs. Lovett, mutta muutin mieleni ja olinkin vain sisäkkö. Minulle on aina tärkeää tehdä halloweenasuista sellaisia, joita voi sitten edes osittain käyttää vielä arkenakin. Sisäkköasu tuli kuvoihin siis lähinnä käytännön syistä. Sisäkkönä oli myös mukavampi baareilla, kuin pitkässä hameessa ja tissiherukorsetissa. Tämän vuoden halloween olikin nestepainotteinen. Mitään karmaisevan näköistä herkkuruokaa ei ollut tarjolla, vaikka edellisinä vuosina olemmekin leiponeet kaikenlaista.
Minulla oli haaveena saada hiuksista käkkärät. Niinpä pääni oli täynnä pikkulettejä yön yli ja vieläpä koko seuraavan päivän ennen illan juhlia. Lopputulos oli vain aavistuksen normaalia pörheämmät hiukset. Käkkäröistä tai kiharoista ei ole tietoakaan.


Mielestäni minulla oli hauska halloween, mutta jostakin syystä illan kuvasaaliin mukaan olen ollut kovin surullinen koko illan. Oikeasti, suuri osa kuvista on tätä luokkaa, enkä ymmärrä miksi.

Tapasimme Jack Sparrow'n ja vaadimme yhteiskuvaa. Yksi niistä harvoista kuvista, jossa minäkin hymyilen.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Turre

Vihaan sitä, kun olen menossa ystävieni kanssa viettämään iltaa, ja saman päivän aamuna tajuan, ettei minulla ole mitään päällepantavaa. Sen sijaan pidän siitä, kun muistan omistavani sopivan tilkun jotakin kangasta ja tiedän ehtiväni väsäämään siitä jotain illaksi. Tämä hame syntyi juurikin näin. En ollut kovin tarkka mittaamisen tai huolittelemisen suhteen, joten hame on vähän epäsymmetrinen ja siinä on kummallisia muhkuroita, mutta toisaalta juuri tuo muhkuraisuus tekee siitä sopivasti leikkisän. Tein tämän hameen jo syyslomalla (siitä on jo aikaa....) ja vasta nyt sain toimeksi valokuvata sen ja kirjoittaa siitä. Olen laiska.

Kuten minulle on tyypillistä, muutin halloweenasuni suunnitelmaa viimehetkellä ja sen seurauksena tarvitsin valkoisen paidan. Eksyin tosin tekemään samalla tällaisen heräteostoksen H&M:stä. Hän on laukku ja hänen nimensä on Turre. Tykkään hänestä kovasti! Turre maksoi 25€.

Halloweenista puheenollen, sekin oli ja meni jo jonkin aikaa sitten, enkä ole vieläkään kirjoittanut siitä. Tällä kertaa en syytä siitä omaa laiskuuttani, vaan kuvamateriaalin viipymistä. Itselläni ei ollut kameraa mukana, joten joudun metsästämään kuvia kavereiltani. Osan olen jo saanut, mutta tärkeimmät (selkeä asukuva esimerkiksi) puuttuvat vielä. Tässä kuitenkin jo vähän esimakua:

Ei, kaikki kuvat eivät ole tätä laatua. En vain halunnut paljastaa liikaa ;)

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hattu- ja sormiostoksia

Sain viimeinkin oman hatun! Siis ihan hattuhatun, pikkuhattuja kun löytyy jo pilvin pimein. Ostin tämän Punanaamiosta perjantaina ja tuunasin sitä vähän. Se sai koristuksekseen nuo helmet, ruusun, ja tuollaisen tyllihärpäkkeen. Hattu on vähän iso, mutta en voinut vaikuttaa asiaan, nuo kun ovat yhden koon  halpishattuja. Tokihan hattuun voisi liimailla sisäpuolelle jonkun kaitaleen, joka vähän pienentäisi, mutta njah, katsoo nyt tarvitseeko... 

Syy mennä Punanaamioon oli tämä sormi. Tarvitsen tätä halloweenpukuuni. 

Kävin perjantaina myös Jättirätissä siinä toivossa, että löytäisin kangasta halloweenia varten. Pukeudun siis erääksi leffahahmoksi ja tarkoituksena oli löytää mahdollisimman samantyyppistä kangasta kuin leffassa, mutta kuitenkin sellaista, että kyseisestä kankaasta tehtyä hametta voisi käyttää muutenkin kuin halloweenina. Etsinnässä oli siis jokin vihertävänharmahtavanruskeankukertava kangas, ja palasin kangaskaupasta punamustaraidallisen kankaan kanssa. Ei taas mennyt aivan nappiin nämä suunnitelmani.

Olin vielä kotiin mennessäni aivan varma, että voin minä sen halloweenasuni tehdä tästäkin kankaasta, vaikka ei tämä ole lähelläkään sitä mitä hain. Päätin kuitenkin mennä katsomaan vielä lauantaina  hieman vähemmin vaatimuksin, ja löysin sopivamman kankaan. Ei tuo punainenkaan hukkaan mennyt, olen ollut aikeissa tehdä punamustaraidallisen hameen muutenkin. Nyt voin tehdä siitä tarkalleen sen mallisen kuin haluan, enkä sellaista kuin halloweenasuni vaatisi.

Tämä ei ole vihertävänharmahtavanruskeankukertava, mutta harmaa on ihan tarpeeksi hyvä. Kai tästä ihan hyvä syntyy, tai jos ei synny niin vika on sitten omissa ompelutaidoissani, ei kankaassa.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Kuinka laiska voi ihminen olla?

Otsikkoon viitaten – tosi laiska. Syksyn myötä tuli myös väsymys. Voin valehtelematta sanoa, etten ole syyskuun alkamisen jälkeen tehnyt juuri muuta, kuin nukkunut tai horrostanut. Päivät koostuvat siitä, että kampean itseni väkisin ylös sängystä (joskus ajoissa, joskus pommiin nukkuneena), ajan tai busseilen kouluun, horrostan koulupäivän, ajan tai busseilen kotiin, menen päikkäreille, nukun muutaman tunnin, luen kirjaa tai facebookkaan pari tuntia, ja menen nukkumaan. En käsitä, miten jotkut voivat sanoa, että jos nukkuu päikkärit, ei saa yöllä unta. Minä saan!

Nukkuminen on kyllä ihanaa, mutta siinä vaiheessa pistää vihaksi, kun en ehdi unentarpeeltani mitään muuta tekemäänkään. Haluaisin lukea hankkimiani kirjoja, mutta oli kirja kuinka hyvä tahansa, nukahdan. Olisi varmaankin kannattanut myös lukea juuri menneen koeviikon kokeisiin vähän paremmin, mutta minkäs teet kun nukahtaa väkisin. En pysty opiskelemaan, kun ajatus karkaa ja väsyttää. Päähän ei vain yksinkertaisesti jää mitään, joten lukeminen on ihan yhtä tyhjän kanssa. Yhtä hyvin voin vain nukkua.

Hankkimistani kirjoista puheen ollen, Surkeiden sattumusten sarja on viimeinkin täynnä. Viivi antoi vihjeen, että Skanssin kirjakaupasta löytyy Sattumuksia, ja minähän kipaisin ostamassa minulta puuttuvat viisi. Sain tänään yhdennentoista kirjan luettua loppuun juuri ennen päikkäreitäni. Harmittavaa, etteivät silmäni jaksa seurata rivejä kovin kauaa. Haluaisin lukea ja lukea ja lukea, mutta en vain kykene. 

Jo ennen Sattumuksia ostin tällaiset kirjat. En tiedä yhtään, millaisia ovat, mutta oli vain sellainen olo, että nyt tahdon ostaa kirjoja. Eivätkä nämä Kirjatorilla maksaneetkaan juuri mitään. Sain neljä kirjaa alta kahdenkympin, joten kai sitä nyt saattoi kaksi kirjaa ostaa sokkonakin.

Loput kaksi kirjatoriltani ostamistani neljästä kirjasta. Kadonneet kyyneleet olen lukenutkin joskus pari vuotta sitten ja olen oikeastaan odottanut, että sen saisi jostain tarpeeksi halvalla. Nyt se maksoi 3,90 erkkiä. Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja muita tarinoita maksoi muistaakseni kaksi euroa.

Tässä kaikkein uusin kirjahankintani. Ärsyttää tuo kansi, kun siihen on laitettu jotain niinkin öh... kökköä kuin torahampaat... Siis kyllähän vampyyrilla kuuluu torahampaat olla, mutta sarjan muissa kansikuvissa niitä ei esitellä yhtä tökerösti. En taaskaan osaa ilmaista itseäni, mutta yritän tässä nyt jotenkin sanoa, että minusta kirjan kannessa voi näyttää vampyyrilta jollain persoonallisemmallakin tavalla, kuin niitä ainaisia torahampaita esittelemällä. Mur. No mutta joka tapauksessa, olen koukussa tähän sarjaan, joten viides osa oli saatava kököstä kannesta huolimatta. Kirja maksoi Turun kirjamessuilla 18 erkkiä.

Ettei tämä ihan pelkäksi kirja- ja valitusblogiksi muuttuisi, niin täytyy näitä vaatehankintojakin esitellä. Sain kaverini äidiltä tongittavaksi muovipussillisen vaatteita, jotka ovat menossa UFFin laatikkoon. Adoptoin siis tällaisen valkoisen hameen, joka tosin on aavistuksen liian iso. Saa nähdä, jääkö tämä hame tällaiseksi, vai muokkaanko siitä jotakin.

Eräs kaverini oli löytänyt Cybershopista silinterihatun, ja koska olen säälittävä matkija, menin etsimään kyseisestä puljusta hattua itsellenikin (tämä oli siis kaverille ihan ok, sillä olimme molemmat aikeissa muokata hatuista omanlaisemme). En kuitenkaan löytänyt silinteriä, vaan mukaan tarttui tämä hame, joka tosin oli kaksi kertaa hatun hintainen. Tykkään hameesta kovasti paljon, vaikka olisin kyllä mielelläni silinterinkin kotiuttanut.

Vanha takkini on jo parhaat päivänsä nähnyt, joten tarvitsin uuden kivan, mutta kevyen ja helppopukuisen syystakin (jolle tosin ei taida tänä syksynä enää kovin kauaa olla tarvetta). Blackgroupilla oli taas postikulut 0€ -tarjous, ja minähän taas tartuin siihen ja tilasin tämän takin. Rakastan tätä takkia! Nuo irtokädet, joista toisen käden keskisormi on näemmä tullut typistetyksi, eivät tulleet mukana... Tai siis... En saanut itse takista edustavaa kuvaa, joten kähvelsin tuotekuvan ja leikkelin sitä, kädet siis valitettavasti jäivät kuvaan. Tuo sormen typistys ei ole minun kuvankäsittelytaitojeni vika.. En tosiaan tiedä miksi selitän tässä typistyneestä sormesta. Olen kai niin väsynyt, että se hihitytti minua. Tuolla on muuten vaaleanpunaista kynsilakkaa kaikissa yhdeksässä kynnessään...

Öh.. Joo, kauniita unia!

torstai 25. elokuuta 2011

Kirjoja, karkkia ja koulua

Kesäloma taas otti ja petti minut loppumalla liian aikaisin. Nyt on sitten alkanut viimeinen lukiovuosi. Edessä kirjoitukset ja kaikkea muuta elämää ja vapaa-aikaa syövää toimintaa...
Tämän vuoden tuunattu koulukalenterinkansi näyttää tältä. Miten mahdan selvitä ensi syksynä, kun en enää saa tällaista kalenteria tuunattavakseni?

Varsinainen syy tähän postaukseen on kuitenkin uusi kirjahyllyni, jonka ostin Ikeasta. Vanhaan hyllyyn ei enää mahtunut kirjan kirjaa edes väkisin tunkemalla. Nyt on sitten tilaa ostella lisää kirjoja, kun tähän hyllyyn mahtuu vielä, ja vanha hyllykin on yhä olemassa.

Ja kun kerran on tilaa ostaa kirjoja, niin tässä pari uusinta hankintaani. Parodiaa Potterista.  Michael Gerberin kirjoittamat Barry Trotter ja häpeämätön parodia, sekä Barry Trotter ja tarpeeton jatko-osa maksoivat kaksi euroa kappale, joten ostin ne Turun messuilta ihan hetken mielijohteesta. Vielä en ole ehtinyt näihin kirjoihin suuremmin tutustua. Täytyy varmaan hoitaa nuo syksyn (ja ehkä keväänkin) kirjoitukset pois alta, ennen kuin on taas aikaa lukea muutakin kuin koulukirjoja.

 Bikinitäytemies ("tästä tytöille vähän täytettä bikineihin!") myi minulle ja Nooralle ihan vain vähän karkkia Turun messuilla. Oli vain niin houkutteleva tarjous (muovikassillinen karkkia kympillä), että siihen oli pakko tarttua. Ostimme siis tarjouskassin puoliksi ja lähdimme sitten Maskuun "terveyspiknikille".

Turun messut saivat minut eksymään aiheesta. Palataan takaisin kirjallisuuteen. Olen nyt kuluneen kesän aikana hurahtanut Surkeiden Sattumusten Sarjaan. Ostin nuo kaksi viimistä osaa Vammalasta  (kirjapäiviltä) heinäkuun alussa ja sen jälkeen olenkin sitten kalastellut noita aikaisempia osia. Kaikkia en ole vielä löytänyt. Osasta on painos loppu ja osa on maksanut liikaa budjetilleni.

Ja vielä totaalinen aiheenvaihdos. Kirjallisuudesta levyihin. Tutustuin Mortiis-bändiin tuossa kesäloman lopulla, ja oli sitten ostettava tämä kolme levyä sisältävä Eras-kokoelma omaksi. Tunnelmallista synkistelymusaa, tykkään!

Ja aivan viimeiseksi vielä Sami Hedberg -fanitus. Olimme Nooran kanssa kyseisen herran keikalla viime tiistaina (23.8.) ja oli kyllä loistavaa settiä! Keikka oli ilmainen ja sen ainut miinuspuoli oli se, että se loppui aivan liian aikaisin!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Ellostelua

Vaatehankintojen merkeissä ollaan taas, ihan kuin en muka olisi Lontoosta raahannut tarpeeksi vaatteita kotiin. Pakko puolustautua sen verran, että tein tämän Ellos-tilauksen jo ennen lähtöäni ja nämä ovat sentään (kenkiä ehkä lukuunottamatta) tällaisia perusvaatteita, joita tarvitsee aina.

Musta mekko on ihanan kevyttä ja ohutta kangasta, joten uskon sen sopivan kesähelteille. Tykkään mekossa erityisesti noista napeista ja röyhelöistä. Mekko on oikeasti vielä paljon teltampi kuin kuvassa, mutta on siinä sentään takana kaksi narua, joilla voi hieman koittaa kaivella vyötärölinjaa esiin.

Tuon punaisen mekon olisi saanut mustanakin, mutta päätin yllättää ja ostaa sen punaisena; se näyttää paljon pirteämmältä ja söpömmältä. En tiedä miksi, mutta minulla on nyt joku villitys taskumekkoihin ja juuri nuo taskut tekevät tästä mekosta niin ihanan.

Kenkäperheeni on jo pitkään ammottanut tyhjyyttään punaisten korkokenkien kohdalla, joten asia piti korjata. Olen nainen, kenkiä ei voi olla liikaa, eikä minulla ollut punaisia korkokenkiä. Nämä kolme syytä riittivät perusteluksi sille, että ostin en-edes-tiedä-monennetko kengät. Ja sitä paitsi, nämä ovat aivan saman väriset kuin tuo punainen taskumekko!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Lontoo 18.-23.7.2011

Selvisimme Nooran kanssa Lontoosta takaisin Turkuun hengissä (mikä on meiltä melkoinen saavutus). Emme myöskään eksyneet kertaakaan tai kysyneet keneltäkään tietä kertaakaan (vaikka nämä kaksi asiaa kai kuuluisi tehdä joka matkalla ihan vain periaatteen vuoksi?). Olimme laatineet etukäteen listan, mitä aiomme tehdä minäkin päivänä, ja noudatimme listaamme melko uskollisesti.

Maanantai

"Saapuminen kello jotain
Mennään hostelliin
Asetutaan taloksi
Etsitään kauppa
Iltapala Lammas Parkissa"

Tosiaan, maanantaina saavuimme "kello jotain" kaatosateiselle Stanstedin lentoasemalle. Sieltä jatkoimme junalla Liverpool stationille, josta jatkoimme metrolla kohti hostelliamme. Ohjelmalistamme mukaisesti lähdimme etsimään kauppaa aika pian sen jälkeen, kun olimme vieneet matkalaukut huoneeseemme. Emme syöneet iltapalaa Lammas Parkissa, koska satoi.

Ensimmäinen yö oli melko meluisa. Olimme lennon jäljiltä niin kuolleita, että menimme nukkumaan melko aikaisin. Hostellissa alkoi hiljaisuus yhdeltätoista (Suomen aikaa yhdeltä), mutta lauma joitakin hyvin meluisia ihmisotuksia (espanjalaisia kaiketi) mölysi keittiössä (joka oli aivan huoneemme vieressä) vielä senkin jälkeen. He kai hiljenivät jossain kohtaa hetkeksi, sillä ehdimme nukahtaa. Heräsimme kuitenkin yhden aikaan (Suomen aikaa kolmelta) siihen, että viereisessä huoneessamme kälätetään, pälätetään, pulistaan ja pälistään. Onneksi tehokkaat kolme lyöntiäni seinään vaimensi huonenaapurimme; ei ääntäkään enää sen jälkeen. Loput yöt olikin sitten hiljaista, tai sitten emme enää heränneet ääniin.

Tiistai

"London Zoo & Lelukauppa Hamleys"

Tiistaille oli vain vähän ohjelmaa, sillä luulimme London Zoossa menevän koko päivän. Loppujen lopuksi siellä ei kuitenkaan mennyt kuin muutama tunti. Tuli nähtyä monenlaisia elukoita. Myös sellaisia, joita en ole ennen nähnyt missään. Kävimme tietysti myös matelijatalossa, siinä samaisessa, missä ekan Harry Potter -leffan yksi kohtaus on kuvattu. Harmi, ettei samaista käärmettä ollut siellä enää. Tai ei ainakaan samassa terraariossa.

Harry Potter -teema jatkui tässä päivässä vielä Hamleys-lelukaupassakin. Siellä myytiin taikasauvoja! Sauvoja oli suunnilleen yhtä montaa erilaista, kuin mitä Pottereissa on velhoja ja noitia. Sauvat olivat siis ikäänkuin kopioita hahmojen sauvoista.

Minullapa on Fenrir Harmaaselän taikasauva! Noora osti Lupinin sauvan ja minua huvitti se, että minulla on sen ihmissuden sauva, joka aikoinaan teki Lupinista ihmissuden, ja minäkin järsin ihmisiä melko usein. Tuo sauva siis todella taitaa sopia minulle...

Ostin myöskin  Kuoleman varjelusten merkin, joka siis vielä tuossa kuvassa on avaimenperä, mutta josta minä tein kaulakorun. Se on paljon hienompi kaulassa, kuin avaimissa!

Koska kello ei vielä Hamleysinkaan jälkeen ollut kovin paljon, kävimme vielä Oxford streetin Primarkissa. Primark on sellainen halpiskauppa, jossa voi vain lapata vaatetta koriin sen suuremmin miettimättä tai sovittamatta (sovittaminen ei oikeastaan edes kannata, sillä jonot sovituskoppiin ovat siellä aivan käsittämätöntä pituusluokkaa). 

Ostin tämän multisöpön mekon. Rakastuin tuohon kankaaseen, joten tämä oli aivan pakko ostaa. Kuva on hieman huono, kun en jaksanut kiskoa tätä kuvattavaksi päälleni ja alkaa leikkiä itselaukaisimella. Mekon yläreunassa on röyhelöä ja edessä viisi kullanväristä nappia. Ostin Primarkista myös kahdet rintsikat ja niihin sopivat alushousut, sekä mustan, hyvin tavallisen näköisen neuleen.

Keskiviikko

"The London Dungeon
Covent Garden
Charing Cross Road"

Suunnitelma oli tosiaan mennä London Dungeoniin, mutta metroasemalta ulos tullessamme joku veriseksi merirosvoksi pukeutunut mies lykkäsi meille mainoksen ja alennuskupongin johonkin toiseen, hyvin samantapaiseen, mutta (kuulemma) paljon kammottavampaan paikkaan. Menimme siis sinne. Paikan nimi oli jotakin sellaista kuin "The London Bridge Experience & London Tombs", ja kierros siellä siis kertoi London Bridgen historiasta, vähän väritettynä toki, ja kierros päättyi säikyteltävänä olemiseen. Oli kyllä hauska paikka. 

 Kauhukierrospaikan "matkamuistopuodissa" myytiin paljon kaikkea jännää ja hienoa ja mielenkiintoista ja upeaa, mutta päädyin ostamaan nämä kaksi karmaisevan kaunista punaviinilasia.

Seuraavaksi suuntasimme Covent Gardeniin. En löytänyt kojuista mitään ostettavaa, mutta menimme lopuksi Disney-kauppaan, josta ostin tämän mukin: 


Kävimme myöskin jossakin matkamuistomyymälässä, josta ostin tämän:
Puhelinkoppisäästölipas oli itse asiassa ostoslistallani, sillä mikä sopisi paremmin Harrods-teepurkin ja Eifel-tornin viereen, ellei niihin verrattuna jättimäinen puhelinkoppi? Vihaan kantaa pikkuhiluja lompakossani, ja siksi usein tyhjennänkin kolikkotaskuni säästölippaaseen. Tarvitsen siis vanhan (ja täyden, kun en koskaan jaksa viedä säästöjäni pankkiin) possusäästölippaani kaveriksi tämän puhelinkopin.

Keskiviikkona söimme iltapalamme Lammas Parkissa pienestä sateesta huolimatta.

Torstai

"King's Cross
Camden Town
Baari (mikä?)"

King's Crossin asema oli listallamme Harry Potterin takia. Halusimme käydä kuvauttamassa itsemme laiturilla yhdeksän ja kolme neljännestä. Olin vähän kyllä pettynyt. King's Cross oli remontissa, joten "laituri" oli siirretty väliaikaiseen paikkaan. Tiiliseinäkään ei ollut tiiliseinä, vaan jotain tiilikuvioista tapettia, jonka kruunasi häiritsevästi näkyvä sauma keskellä koko komeutta...

Viimeksi kun olin Lontoossa (2009), meille annettiin Camdenin kiertämiseen aikaa suunnilleen kaksi tuntia, eikä se todellakaan riitä yhtään mihinkään. Kyseinen sokkelo kun on kuitenkin varsin suuri paikka, ja täynnä kaikkea ihanaa. Nooran kanssa olimme varanneet kunnolla aikaa Camdenia varten ja kiersimme paikan varsin perusteellisesti, osittain jopa kahteen kertaan.

Maksoin tästä korsetista pirusti liikaa (sain tingittyä hinnan 75 punnasta 65 puntaan, mutta on se silti paljon), sillä tämä on muoviluinen, made in China ja kooltaan hieman turhan iso (pienempää ei ollut). Mutta tykkäsin tästä kovasti, ja se istui hyvin, vaikkei sillä mitään senttejä pois saa. Tämä on Viivin sanoin tällainen mukava löhökorsetti. Korsetti ei aivan istu pehmolelukoiralleni, jonka päälle puin tämän ottaakseni kuvan...
Nämä hameet oli pakko ostaa! Eivätkä olleet edes pahan hintaisia!

Ja tämä pikkuhattu, rakastan!

Ihana pitsiröyhelöliivi! Olen jo jonkin aikaa haaveillut liivistä jossa etuosa menee rintojen alta, eli tämä on täydellinen. Tässä on nyöritys takana ja edessä, ja pukemisen helpottamiseksi nuo napit tuossa etuosassa saa oikeasti auki.

Camdenin lähistöltä ostin alkeelliseen Singstar-kokoelmaani kaksi peliä lisää, Abban ja Disneyn. Ne sai tuolta paljon halvemmalla, kuin Suomesta.

Onnistuin myös vahingossa iskemään jonkun myyjän... Kyseinen herra kirjaimellisesti kiskoi minut kojulleen ja käski ostaa jotain. Tuo nyt on vielä täysin normaalia kojutorin myyjältä, mutta sitten tämä alkoi kysellä, onko minulla poikaystävää ja ihmetteli pirusti kun sanoin, ettei ole. Pääsimme herralta karkuun vasta, kun hänen puhelimensa soi ja hän vastasi siihen. Mutta ei siinä vielä kaikki,  erehdyimme kävelemään kyseisen puljun ohi uudelleen, jolloin myyjä bongasi meidät, emmekä taaskaan meinanneet päästä kyseisestä tyypistä eroon. Jouduin antamaan myyjälle puhelinnumeroni (en tajua, miksi annoin oikean numeroni...), jotta hän päästäisi meidät menemään. Kovasti olisi herra halunnut nähdä vielä seuraavana päivänä, mutta minulla luonnollisesti oli kiireitä.

Rankan shoppailun jälkeen menimme hostellille, emmekä lopultakaan jaksaneet lähteä mihinkään baariin, vaikka suunnitelmalapussamme niin luki.

Perjantai

"Shopping ja niin edelleen
Jos jotain käymättä vielä"

Perjantaille ei siis tosiaan ollut mitään suurta suunnitelmaa, sillä jätimme päivän ikäänkuin varapäiväksi, jos emme jostakin syystä ehdi käymään suunnittelemissamme paikoissa niinä päivinä kuin olisi ollut tarkoitus. Koska noudatimme ohjelmasuunnitelmaamme niin hyvin, perjantai pyhitettiin shoppailulle.  Menimme Westfieldin valtavaan ostoskeskukseen, ja tarkoitus oli käyttää kaikki jäljellä oleva käteinen raha, ettei tarvitsisi käydä vaihtamassa puntia takaisin euroiksi.

Toinenkin pikkuhattu! Tämän ostin Claire'silta.

Rannekoru samasta kaupasta. 

Ostin Claire'silta myös punaiset verkkosukkahousut (jotka ehdinkin jo rikkoa, ekalla käyttökerralla... Hyvä minä!)

Lisää Harry Potteria! Luihuisen (muovi)medaljongin löysin jostakin kirjakaupasta. Sen mukana tuli joku jännä tarravihko. En tiedä, mitä meinaan tehdä kyseisillä tarroilla, mutta kaipa minä ne johonkin saan liimattua. 

Jostakin leffa- ja levykaupasta ostin tämän Sormusten herra -boksin. Leffat ovat elokuvateatteriversioita, eli niitä ei-pidennettyjä. Näissä ei myöskään ole suomenkielistä tekstitystä, mutta uskon selviäväni, jos laitan englanninkielisen tekstityksen ymmärtämiseni tueksi. 

Nämä eivät ole Lontoo-ostoksia, mutta hehkutan näitä tähän väliin. Ostin sunnuntaina, päivää ennen kuin lähdin Lontooseen, Booktorilta ihanat seitsemänkymmentäluvun painokset Sormusten herrasta. Luulen, että näissä on joskus ollut irtopäälliset, jotka ovat kadonneet johonkin, mutta nuo ovat niin kauniit ilmankin!

Ostoskeskuksen jälkeen kävimme vielä uudelleen Oxford Streetillä Primarkista, mistä Noora osti valtavan määrän kaikkea, mutta itse en löytänyt mitään. Sieltä metroilimme Portobello Roadille.

Kolmas pikkuhattu! Ei minun ollut tarkoitus ostaa kolmatta hattua, mutta kun päivän tarkoitus oli käyttää kaikki käteiset. Mulla oli tässä vaiheessa vitonen jäljellä ja tämä maksoi vitosen ja oli niin pirun söpö, että mukaanhan se lähti. Miksi Lontoosta saa näin paljon pikkuhattuja, mutta Suomesta ei juuri mistään, tai jos saa niin hirveällä hinnalla?

Illalla kävimme kävelyllä ja keinuimme hetken Lammas Parkissa. Myöhemmin hostellilla yritimme sosiaalisoitua ihmisten kanssa pitämällä huoneemme ovea auki samalla, kun pelasimme korttia. Totta puhuen, pidimme ovea auki edeltävinäkin iltoina, mutta ainoastaan perjantaina löytyi joku, joka hänkin halusi sosiaalisoitua. (Olemme suomalaisia, ja koko hostellin halukkaimpia tutustumaan ihmisiin, missä vika?) Joku brasilialainen ja tämän kaveri pyysivät meitä seuraksi läheiseen irkkubaariin, ja mehän lähdimme. Brasilialaismiekkonen tarjosi meille yhdet, me kun olimme käyttäneet kaikki käteisemme.

Lauantai

"Hiton aikainen herätys... Mennäänkö nukkumaan ollenkaan?"

No, ei menty nukkumaan. Pelasimme brasilialaisten kanssa korttia. Yöllä kolmen aikaan lähdimme bussilla kohti Liverpool stationia ja sieltä joskus puoli viiden aikaan junalla kohti Stanstediä. Junassa nukuimme molemmat hieman. Sitten puoli kahdeksan aikoihin lähti lento kohti Tamperetta. Nukuin lähes koko lentomatkan. Kahdentoista jälkeen olimme Tampereella, ja joskus kolmen aikoihin olin kotona Turussa.

Matkaan lähtiessämme meillä oli lähes tyhjien käsimatkatavaroidemme lisäksi lähes tyhjä matkalaukku  (jossa oli siis vain sellaista, mitä ei käsimatkatavaroihin saa ottaa). Lontoosta tullessamme matkalaukku oli aivan täynnä, samoin molempien käsimatkatavarat. Molemmat meistä jätti pyyhkeensä Lontooseen (otimme tarkoituksella huonot pyyhkeet, että ne voi tarvittaessa jättää), minä jätin lisäksi yhden vanhan ja rikkinäisen hameen (joka sekin oli matkassa siksi, että se on tarpeeksi huono hylättäväksi, mutta kuitenkin sellainen, mitä kehtaa käyttää) ja yhden paidan. Olimme taitavia pakkaamaan, saimme kaiken mahtumaan, jossemme matkalaukkuun, niin päällemme. Olimme maksaneet 15kilon matkalaukusta ja laukkumme painoi 14kiloa. Vähän me ollaan hyviä!

Hassua, en ostanut koko reissulta yksiäkään kenkiä. Ehkä hatut korvaa kengät?

No hyvä on, yksi pakollinen puhelinkoppituristikuva vielä loppuun.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Pilkkukorsetti

Olenpa ollut taas pirun laiska (onko piru laiska?) tämän blogin päivittämisen suhteen. Kesäkuussa en näköjään kirjottanut ainoatakaan postausta. Mutta olen varmaan ennenkin todennut, että on kivampi olla kokonaan hiljaa, kuin kirjoittaa jostain turhasta. Kun mitään kirjoittamisen arvoista ei ole tapahtunut, en ole kirjoittanut.

Tässä on nyt korsettiperheeni uusin jäsen ja viimeisin ompeluluomukseni. Sain tämän valmiiksi aivan hetki sitten. Tässä on nyt käytössä osa edellisessä postauksessa mainitsemistani korsetinluista. Joka toinen luukuja on tuollaista PVC:n tyyppistä, olisiko ollut Eurokankaassa tuotenimellä "Vinyyli", en muista, sillä kyseinen varastoon jäänyt jämäpala on monen vuoden takaa. Pilkkukangas on H&M:n hameesta, jonka ostin viime kesänä. Totesin, etten käytä kyseistä hametta koskaan, siispä tein siitä korsetin. Korsettiin meni kuitenkin vain puoli hametta, joten voisin tehdä tämän kaveriksi vielä pilkkuhatun. Vuorikangas on tuon kiiltävän kankaan tapaan jokin jämäpala useamman vuoden takaa. Kovikekangaskin löytyi varastoistani. Tämä on siis kankaidensa osalta tällainen kierrätyskorsetti.

Hihii, viikon päästä olen Lontoossa!