tiistai 2. marraskuuta 2010

Halloween

Nyt seuraa hyyyvin runsaskuvainen postaus halloweenista. Toivon mukaan kuvat eivät lataa tuhottoman kauan, sillä niitä on tässä postauksessa kaiken kaikkiaan yksitoista.
Mira kaiversi onnistuneesti aidon kurpistalyhdyn. 
Tuo muuten painaa ihmeen paljon, vaikka se on ontto.

Tässä minä, kuollut pikkumuksu, sekä rakas Yrjänä-pupu, jonka tein asuani varten.

Vipsutin herttakuningattarena työhaastattelemassa pikkumuksua. Kuningattaren pyöveli on jäämässä eläkkeelle, ja muksu pyrkii pyövelin tehtäviin.

Jatketaan syömisillä:
Tarjolla oli perinteisiä juhlaherkkuja, hieman eri nimillä kuin normaalisti, sekä halloweenteemaista purtavaa.
Nämä eivät maistuneet tavallisille juustonaksuille, joten Viivikin piti näistä. Tai sitten sana "aivosuikale", herätti Viivin sisäisen zombin, ja Viivikin innostui syömään näitä.
Jossakin vaiheessa iltaa ovikello soi. Mira meni avaamaan, ja viittoi sitten meidät muut luokseen. Oven takaa löytyi tämä pikkuinen poika Karkki tai kepponen -kierroksella:
Noora vei pojan koriin ensin kaksi muffinsia, mutta poika ei poistunut paikalta. Sitten Noora vei pojan koriin vielä kolmannenkin muffinsin, ja kun poika ei vieläkään poistunut, Noora kysyi, haluaako tämä vielä jotakin. Poika parka oli aivan mykistynyt ja jäykkänä nolostuksesta, sillä me muut nauroimme kippurassa. Noora sitten lohdutukseksi taputti poikaa päälaelle. Meinasipa Noora vielä alkaa läksyttämään  meitä siitä, ettei ole kiva nauraa toiselle, kunnes ystävällisesti valaisimme Nooraa siitä, ettei tämä karkkia kerjäävä kummitus ole oikea poika.

Joku Miran ihanista naapureista oli rakentanut meille pienen ihanan yllätyksen. Luovuutta oli kyllä käytetty, sillä tämä koostui kameranjalustasta (tai jostakin vastaavasta), kahdesta jääkiekkomailasta, kypärästä ja jostakin ihme vekottimesta, jossa tuo kori roikkui. 

Kiipesimme sitten yläkertaan kyyläämään ikkunasta, jospa joku tulisi hakemaan tämän pojan, ja tulikin, mutta poikaparan kenkä jäi.  Viivi keksi kirjoittaa lapun, jossa luki "Haha, did you miss it?", ja viedä sen kenkään. Hetkeä myöhemmin myös kenkää tultiin noutamaan, ilmeisesti sitä siis kaivattiin.

Suurkiitokset Miran naapurinpojalle tai -pojille heidän kepposestaan. Se oli ehkäpä koko halloweenin kohokohta. Heti hyvän ruoan jälkeen siis.

4 kommenttia:

Chastel kirjoitti...

Hih, hauska Halloween kepponen naapureilta. :D

trollchild kirjoitti...

Jep, niin oli. :D Todella nokkela, ja tuli aivan yllätyksenä :)

Lilli kirjoitti...

Tulee mieleen ihan amerikkalainen halloween :D

On kyllä ollut tosi kekseliäät ja vaivaa nähneet naapurit! Mahtava idea!

Tosin, jos olisi osannut katsoa tarkkaan niin miten ihmeessä "poika" olisi lakanansa alta nähnyt mitään :D Ei silmänreikiä.

Kaikinpuolin varmasti onnistunut Halloween :) *kade*

-Lilli-

trollchild kirjoitti...

Silmäreikien puute ja pojan liikkumattomuus olivatkin juuri ne tekijät, jotka minulle paljasti sen, ettei poika ole elävä :D

Vaikkei silmäreikien puuttumisestakaan oikeastaan voi päätellä mitään. Jos vaikka äiti ei ollut antanut lupaa lakanan leikkelyyn, joten poika oli vain kävellyt pihaan ja laittanut vasta sitten lakanan päälleen :D