sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kesää odotellessa...

Hyrrr, ulkona on kylmä! Tilaamani talvitakki tulee vasta joskus kolmen viikon päästä... Siihen asti on kai selviydyttävä tuolla rumalla takilla... 

Talvi on kuitenkin mainiota aikaa hankkia muutamia kesävaatteita (tai siis voidaan leikkiä niin). Vietin Nooran kanssa mukavan aamupäivän shoppailun parissa. Ostoslistalla luki talvisaappaat ja pipo, mutta mukaan lähti kyllä vähän kesäisempää riepua...

Aloitimme kierroksen Dinskosta, josta löytyi kivat talvisaappaat. Päätin kuitenkin kerrankin olla fiksu ja kiertää muutkin kenkäliikeet siinä toivossa, että jostain löytyisi kivemmat ja halvemmat. Poikkesimme vähän kenkäostosreitiltä ja suuntasimme H&M:ään.

Henkkamaukalta ostin maailman tavallisimman mustan pitkähihaisen paidan (josta en laita kuvaa). En omista tarpeeksi pitkähihaisia, joten tuo tulee tarpeeseen. Lisäksi ostin rintsikat, joista niistäkään en laita kuvaa tänne. Olen edelleen sitä mieltä, ettei alusvaatemakuni ole muiden asia :D

Tämä söpöliini löytyi H&M:n lastenosastolta. Olen iloinen, että mahduin tähän silti. Olen niiiiin katkera siitä, että pikkumuksuille myydään aina kaikkea ihanaa ja koot loppuu sitten siihen sataanneljäänkymmeneen senttiin. Entäs me isommat prinsessat, eikö mekin saada pukeutua prinsessavaatteisiin? ÄRR. Rakastuin harmaaseen pörhelömekkoon, missä oli mustia palloja ja murmur se oli kolmevuotiaiden kokoa.

Seppälästä löytyi tämä tällainen mekontapainen. Melkoinen makkarankuori. En kyllä koe ihan minun tyylisekseni kuljeskella ympäriinsä ilman housuja, pitkä paita peittämässä takapuolen. Tämä riepu oli  kuitenkin sen verran kiva (ja näyttikin ihan kelvolliselta päälläni), että annan tälle anteeksi sen, että kurvini näkyvät. Hintaakaan ei ollut kuin 16 erkkiä. Sitäpaitsi olen etsinyt taskumekkoa ja tässä on edessä söpö ja iso tasku. Ja onhan tämä varmaan kesällä sopivan vilpoinen. (Ja olen vakaasti sitä mieltä, että mallinukkeni on pahasti epäsymmetrinen ja liian lihava.)

Kun kaikki kenkäkaupat oli kierretty (huonolla menestyksellä), palasimme takasin Dinskoon ja ostin ne kengät, jotka ensin jätin kauppaan.
Muuten tykkään näistä kovasti, mutta nuo soljet eivät ole aivan minun juttuni. Pörröreuna ja etuosan nyöritys kuitenkin sulattivat sydämeni, joten kannoin nämä 60 erkkiä maksavat poposet kassalle. Eivät nuo soljetkaan nyt ihan niin pahat ole, ettäkö ne minua loppujen lopuksi haittaisivat.
Olen myös ommellut hellevaatteita pian koittavan kesän varalle (kyllä se kesä sieltä ihan kohta tulee!). Jo toinen hame tuosta kukallisesta kankaasta. Tässä on kellohelma, joka on takaa pidempi kuin edestä, sekä kuminauhavyötärö. Hame valmistui yhdessä illassa. En ymmärrä, miksi olen aina ennen vihannut kellohelman kääntämistä. Nyt se sujui varsin helposti. Ehkä tuo kangas vain antoi paljon anteeksi, tai sitten olen kehittynyt :D

Piopa en löytänyt. Sovitin kyllä Lindexissä yhtä, mutta minusta tuntuu ettei sen(kään) mallinen sovi minulle. Pelkään, etten ikinä löydä pipoa, joka näyttäisi päässäni hyvältä. Onneksi uudessa talvitakissani (siinä joka tulee kolmen viikon päästä) on huppu.

torstai 25. marraskuuta 2010

Helmiä ja lusikoita

Koeviikko on ohi ja koeviikolla sairastettu flunssa alkaa pikkuhiljaa olla voiton puolella. Kipeänä en ole jaksanut tehdä juuri muuta kuin nukkua, istua koneella ja katsoa muumeja, mutta väkersin kuitenkin tällaiset kaulakorut, etten tuntisi itseäni täysin hyödyttömäksi. 

Puuhelmet on pujotettu ohueen mustaan kuminauhaan, joten korut menevät pään läpi, vaikka ovatkin pituudeltaan vain "kaulapantoja". Tuo lusikkakilluke osuu solisluiden korkeudelle.

Kaulakorujen kaveriksi taas uudet lusikkakorvakorut. En ole vielä aivan varma, koristelenko näitä jotenkin helmillä tai jollain. Luulen kuitenkin, että nämä ovat nätimmät tuolla tavoin kaikessa yksinkertaisuudessaan, ilman koristeita.

Äh, tekisi kamalasti mieli ommella, mutta en jaksa sitä jälkisiivousta räkäpäisenä (enkä kyllä muutenkaan).

maanantai 22. marraskuuta 2010

Musiikkia

Om nom nom <3 Uusia levyjä!

Xandria - Salomé - The Seveth Veil
Blutengel - Angel Dust
Blutengel - Seelenschmerz

Tuo kolmikko kotiutui EMP:ltä. Postin saapumisilmoituksessa lukeva Rouva Bea (+ sukunimeni), vähän hihitytti minua. Minä kun en ole naimisissa (paitsi facebookissa ystäväni kanssa, vitsinä), mutten myöskään koe olevani niin vanha, että minua ikäni tähden tulisi jo kutsua rouvaksi...

Sirenia - Nine Destinies and a Downfall

Sirenian herkkulevy löytyi Kanesta puhtaasti heräteostoksena seitsemän euron hintaan. Purr <3

Ja voi ei. Levy- ja kirjahyllyni on jälleen täysi :/

tiistai 2. marraskuuta 2010

Halloween

Nyt seuraa hyyyvin runsaskuvainen postaus halloweenista. Toivon mukaan kuvat eivät lataa tuhottoman kauan, sillä niitä on tässä postauksessa kaiken kaikkiaan yksitoista.
Mira kaiversi onnistuneesti aidon kurpistalyhdyn. 
Tuo muuten painaa ihmeen paljon, vaikka se on ontto.

Tässä minä, kuollut pikkumuksu, sekä rakas Yrjänä-pupu, jonka tein asuani varten.

Vipsutin herttakuningattarena työhaastattelemassa pikkumuksua. Kuningattaren pyöveli on jäämässä eläkkeelle, ja muksu pyrkii pyövelin tehtäviin.

Jatketaan syömisillä:
Tarjolla oli perinteisiä juhlaherkkuja, hieman eri nimillä kuin normaalisti, sekä halloweenteemaista purtavaa.
Nämä eivät maistuneet tavallisille juustonaksuille, joten Viivikin piti näistä. Tai sitten sana "aivosuikale", herätti Viivin sisäisen zombin, ja Viivikin innostui syömään näitä.
Jossakin vaiheessa iltaa ovikello soi. Mira meni avaamaan, ja viittoi sitten meidät muut luokseen. Oven takaa löytyi tämä pikkuinen poika Karkki tai kepponen -kierroksella:
Noora vei pojan koriin ensin kaksi muffinsia, mutta poika ei poistunut paikalta. Sitten Noora vei pojan koriin vielä kolmannenkin muffinsin, ja kun poika ei vieläkään poistunut, Noora kysyi, haluaako tämä vielä jotakin. Poika parka oli aivan mykistynyt ja jäykkänä nolostuksesta, sillä me muut nauroimme kippurassa. Noora sitten lohdutukseksi taputti poikaa päälaelle. Meinasipa Noora vielä alkaa läksyttämään  meitä siitä, ettei ole kiva nauraa toiselle, kunnes ystävällisesti valaisimme Nooraa siitä, ettei tämä karkkia kerjäävä kummitus ole oikea poika.

Joku Miran ihanista naapureista oli rakentanut meille pienen ihanan yllätyksen. Luovuutta oli kyllä käytetty, sillä tämä koostui kameranjalustasta (tai jostakin vastaavasta), kahdesta jääkiekkomailasta, kypärästä ja jostakin ihme vekottimesta, jossa tuo kori roikkui. 

Kiipesimme sitten yläkertaan kyyläämään ikkunasta, jospa joku tulisi hakemaan tämän pojan, ja tulikin, mutta poikaparan kenkä jäi.  Viivi keksi kirjoittaa lapun, jossa luki "Haha, did you miss it?", ja viedä sen kenkään. Hetkeä myöhemmin myös kenkää tultiin noutamaan, ilmeisesti sitä siis kaivattiin.

Suurkiitokset Miran naapurinpojalle tai -pojille heidän kepposestaan. Se oli ehkäpä koko halloweenin kohokohta. Heti hyvän ruoan jälkeen siis.