perjantai 29. lokakuuta 2010

Söpöilyä

Tässä tämän päiväinen ulkonäköni. Päässä oleva minisilinteri, sekä sen valkoinen (irrotettava) kukkanen ovat itsetekemiäni. Cameerintaneula on H&M:stä, bolero Ellokselta ja pitsikauluksinen toppi Lontoon Primarkista. Myös hame on itse ompelemani. Lisäksi jalassa oli vaaleat sukkahousut, mustat polvisukat ruseteilla, sekä brokadikuvioiset ballerinat.

Pahoittelen kuvan surkeaa rajausta. Kamerallani ei pysty ottamaan pystykuvia itselaukaisimella, koska se ei pysy pystyssä yksikseen. On erittäin haastavaa saada edes osa itsestä mahtumaan vaakakuvaan niin, että olisi silti riittävän lähellä kameraa yksityiskohtien näkyvyyden kannalta. Lisäksi sählään tuossa kuvassa jotain ihan omaa (kuten hyvin usein..) ja siksi käteni ovat vähän kummallisesti. 

Ulkona hiippailin tällainen ompelemani uusi (talvi)takki päällä. Sain tämän eilen valmiiksi. Jouduin vähän miettimään vanhojenpukuani uudelleen, sillä käytinkin siihen varattua mustaa kuviokangasta tähän takkiin. Kyllä siitä riittää vielä vanhojenpukuunikin (jonka olen kyllä jo aloittanut). Musta pörrökangas, jota löytyy kauluksesta ja hihoista, toimii myös vuorina. Lisäksi takin miehustassa on villavatiinia. Tämä on siis yllättävän lämmin. Pörrökankaan ostin jo noin vuosi sitten, tarkoituksena tehdä siitä talvitakki, jossa pörrökangas olisi päällikankaana. Tulinkin näemmä toisiin aatoksiin. 

Olin ensin aikeissa laittaa takin eteen kolme nappia, mutta koska vihaan napinläpien tekemistä, suunnittelin vähän uudelleen. Tuo kangas, joka on hieman joustavaa, ei suostunut yhteistyöhön ompelukoneeni napinläpiohjelman kanssa, kun yritin koetilkkuun reikiä taiteilla. Napinläpi olisi epäonnistuessaan voinut pilata koko takin, joten ostinkin Muotinapista tuollaiset koukerolenkit.

Pörrökankaasta tein myös muhvin, josta en laita kuvaa. Se on vielä toistaiseksi ehkä liiankin lämmin, mutta tulen varmasti nauttimaan muhvin omistajuudesta sitten kun on yli 20 astetta pakkasta. Pörrökangasta on vieläkin melko runsaasti jäljellä. Suunnitteilla on vielä vaikka mitä lämpöistä.

Ystäväni Noora oli syyslomalla Espanjassa ja toi minulle sieltä tuliaiseksi viuhkan. Entinen viuhkani onkin "lievästi" kärsinyt. Se on teipattu useaan kertaan ja hajosi nyt lopulta niin, että sen korjaamisessa olisi hirveä vaiva, eikä se siltikään korjaantuisi nätisti. Tämä viuhka on toiselta puolen erilainen kuin toiselta. Minusta on kiva, että se on molemmin päin oikein päin, eikä siinä ole nurjaa puolta. Tämä puinen viuhka on myös paljon tehokkaampi, kuin entinen kangasviuhkani.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Vähän sitä ja tätä ja tuota

Vanha kännykkäni Sonja-Erkki sanoi itsensä irti. Se lähetti ja vastaanotti vain osan tekstiviesteistä, eikä sillä voinut enää soittaakaan. Tai kyllä sillä soittamaan pystyi, mutten kuullut, mitä toisessa päässä sanottiin. Oli siis aika palkata kännykän virkaan joku toinen. 
Niinpä tehtävän otti hoitaakseen neiti Orvokki Nokia. Vaatimukseni uuden hupelimen suhteen oli sievä ulkonäkö, mp3-soitin, vaihdettava muistikortti ja tietysti se, että samaisella härvelillä voi myös soittaa ja tekstata. Orvokki toteuttaa vaatimukseni. Ystävällisyyttäni neuloin Orvokille tervetuliaislahjaksi villasukan, ettei hänen tarvitse talvella värjötellä ja siksi kuluttaa akkuaan hetkessä tyhjäksi.

Tänään vietin aikaa Vipsuttimen, Vipsun, Vipsuimen ja hänen lukuisien muiden persooniensa kanssa keskustassa. Okei juu, sunnuntai on vähän huono päivä shoppailuun, kun juuri mikään ei ole auki.  Toisaalta on ehkä hyväkin, ettei kovin moni liike ollut auki. Säästyipähän rahaa. Lindex kuitenkin oli  auki ja siellä minun oli tarkoituskin käydä. Eurokangas ja Muotinappikin pitäisi tuossa jossain vaiheessa kiertää, mutta siirrän ne reissut sitten arkipäivään...


Lindexiltä lähdin hakemaan näitä cameekorviksia. Olen niiiiiiiin hulluna kaikkeen cameekrääsään.  Nämä ovat tosin minulle aivan liian massiiviset korviin. Painavat niin, että korvani venyy kaksimetriseksi (liioittelu on kivaa juu). Eikä kasvonpiirteisiini edes sovi kovin leveät  ja isot korvakorut. Korvakorut saavat olla pitkät, mutta eivät sen lisäksi leveät. Näistä saa kuitenkin askarreltua jotakin kivaa. Toisesta teinkin jo kaulakorun. Toisen kohtalosta en ole vielä aivan varma. Kahta samanlaista kaulakorua en tarvitse, mutta enköhän minä tuolle toisellekin jotakin tekemistä joskus keksi. Hintaa korvakoruilla oli 6 euroa. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en jaksanut leikkiä kameran asetuksilla näin iltasella...

Lindexiltä tuli mukaan myös tämä paita. Se oli vain kaikessa yksinkertaisuudessaan hirmu söpö ja kaunis ja mukava ja tuitui. Tämä maksoi 10 euroa.

Lisäksi kävimme Wiklundilla meikkiostoksilla. Etsin myös villalankaa, mutta mistään ei enää löydy sitä lankaa, mitä tarvitsisin. Ostin vuosi sitten Citymarketista liilaa Novitan lankaa, mutta missään ei enää ole sitä samaa väriä. Taitaa tulla bolerooni eriväriset hihat ja takaosa, kuin mitä väriä etuosa on...

torstai 7. lokakuuta 2010

Ompelua ja ostoksia

Ostamastani mustasta kuviokankaasta syntyi hame. Vuoriksi laitoin kätköistäni löytynyttä valkoista vuorikangasta, jonka reunaan ompelin valkoista leveää pitsiä. Vähän epäilin tuon valkoisen vuorin toimivuutta mustan päällikankaan kanssa. Se kuitenkin nostaa nuo mustan kankaan mustat kuviot selkeämmin esiin, joten valkoinen olikin ihan hyvä valinta. 
 
Samaisesta kankaasta tein myös mekon, mutten saanut siitä kovin edustavaa kuvaa. Ehkä laitan siitä kuvan joskus, kun se on päälläni. Silloin se istuu paremmin, jolloin kuvakin ehkä onnistuu paremmin.
Tuosta kankaasta lähti aivan tajuttomasti väriä. Ommellessani se värjäsi käteni mustiksi kynnenalusia myöten. Jos olisin ollut fiksu, olisin pessyt kankaan pariin kertaan ennen kuin aloin ommella siitä mitään. En kuitenkaan ollut fiksu, joten pesin mekon ja hameen vasta valmiina. Ensin ihan pesuaineella, sitten huuhtelin neljästi ja yhä senkin jälkeen vain lähti väriä. Huoh.
Helmassa käytetyn pitsin lopusta syntyi tällainen rintaneulakukkanen, jossa on helmiä keskustassa. Takana on hakaneula, joten kukkasen kiinnittäminen onnistuu miltei mihin vain.

Jotain olen ostanutkin. Jatkoa Huumaa -kirjalle. Sarjan ensimmäinen osa on siis luettu ja oli aivan pakko saada lukea lisää. Kansallisesta kirjakaupasta (tunnetaan myös nimellä Info) löytyi nämä herkut vähän turhankin suolaiseen hintaan. Alkuun meinasin ostaa vain toisen näistä, mutta pelkäsin, etten enää myöhemmin löydä poisjättämääni kirjaa mistään.

Sarjan toinen osa Juoruja maksoi 23€ ja kolmas osa Erheitä 20€. Olisi ehkä kannattanut odottaa, että löydän kirjat jostain alennuksella, mutta en vain malttanut. En kuitenkaan kadu näitä ostoksiani yhtään. Ainoa miinuspuoli on se, että kirjahyllyni on jälleen täysi, vaikka juuri järjestelin siihen lisätilaa.