maanantai 27. syyskuuta 2010

Koeviikon hyötykäyttöä

Koeviikot ovat aina niiiin hyödyllisiä. Saan aina valtavasti aikaiseksi. Tällä hetkellä meneillään olevan koeviikon aikana olen ommellut, lukenut yhden kauan kesken olleen romaanin loppuun, nähnyt poikaystävää, katsonut leffaa. Toisin sanoen siis melkeinpä kaikkea muuta, kuin lukenut tuleviin kokeisiin. Koeviikolla saa kummasti aikaiseksi myös turhien blogipostausten kirjoittamisen...
Tältä näytin sunnuntaina. Paita, hame ja hiusrusetit ovat H&M:sta. Liivin ja kaulakorun olen tehnyt itse. Kengät ovat Rockgootista, vaikkei ne kuvassa kovin selkeästi näykään.
Tältä näytin tänään, maanantaina. Mekon olen tehnyt itse. Bolero on Ellokselta ja kaulakoru Glitteristä. Jalassa olleet valkomustat kengät, jotka eivät kuvassa näy, ovat Lontoosta. En saanut otettua itselaukaisimella kuvaa, jossa kengätkin olisivat näkyneet...

Tuo juurikasvu on aivan järkyttävä. Onneksi nyt on koeviikko, eli jaksan ehkä värjätä (tai värjätyttää) tämän pehkoni, kun yritän välttää kokeisiin lukua. Tosin värin vaikutusaikana pystyy hyvin lukemaan... 

Tämän enempää en pystynyt blogimerkinnän kirjoittamisella välttämään englanninkokeeseen pänttäämistä.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Kuuden euron koristeet

Löysin Glitteristä kivat helmet. Tuo väri on yksi lempiväreistäni. Hamstraan varmaan kaikkea tuon väristä: sukkahousut, paita, korut, vanhojenpuku... Helmet ovat pitkät. Ne menevät kaulaan kaksinkerroin, muttei enää kolmatta kertaa. Hintaa näillä oli 6€
Toinen kuuden euron ostos oli ihana seinäkello. Tämä maksaa normaalisti kaksikymppiä, mutta oli viime perjantaina tarjouksessa. Kellon sai Jyskistä vain tuona perjantaina kuudella eurolla. Olen halunnut tämäntyyppisen kellon jo pidempään, mutta aiemmin bonganneeni kellot ovat olleet liian isoja. Tämän kellotaulun haljaisija on 21cm, eli juuri sopivan kokoinen. Kellon ainoa miinus on tuo, että siinä lukee New York. Olisin halunnut Lontookellon. Olen silti oikein tyytyväinen kelloon, vaikka se tuokin yhden suurkaupungin lisää huoneeseeni. Aiemmin siellä on ollut vain Lontoo- ja Pariisikrääsää.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Seitsemän tunnustusta ja veljestä


Aie muisti blogiani Beautiful Blogger -palkinnolla. Kiitoksia hänelle! Minun on siis nyt tunnustettava itsestäni seitsemän asiaa. Lisäksi minun pitäisi antaa palkinto eteenpäin seitsemälle muulle, mutta taidan jättää sen tällä kertaa tekemättä. En millään osaa valita vain seitsemää blogia. Suuri osa seuraamistani blogeista on sitä paitsi jo saanut tämän palkinnon moneen kertaan.

1. Kun olen yksin kotona, lauleskelen kovaa ja korkelta siitäkin huolimatta, että olen oikeasti todella huono laulamaan. 

2. Rakastan tarinoiden kirjoittamista, mutten koskaan saa mitään valmiiksi. Olen liian itsekriittinen.

3. Olen kamalan huono syömään mitään "oikeaa ruokaa". Elän lähinnä leivällä, jogurtilla ja karkilla. Ei vaan tee mieli mitään isompaa.

4. Jätän lähes kaiken aina poikkeuksetta viimetippaan. Erityisesti koulujutut.

5. Saavun sovittuihin tapaamisiin aina noin kymmenen minuuttia etuajassa. Ehkä mieluummin näin, kuin että tulisin saman verran myöhässä. Talvisin ei tosin ole mukavaa odottaa sitä kymmentä minuuttia missään ulkona, eikä ainakaan jos  seuralaiseni on myöhästyvää sorttia. 

6. Vihaan hampaitani, ja siksi vältän hymyilemistä suu auki. Hammaslääkäri on monesti miettinyt, että laitetaanko minulle raudat vai ei, mutta koska purenta on (mukamas) oikein, ei niitä kuulemma tarvita. Itse en ole ihan samaa mieltä. Vaikka en kyllä enää tässä iässä haluaisi rautojakaan. 

7. En viihdy paikoissa, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä liian lähellä. Vielä enemmän vaivaannun siitä, jos joku täysin tuntematon alkaa puhumaan minulle esimerkiksi bussissa.

***

Keskiviikkona minulla oli esitelmä Seitsemästä veljeksestä. Se meni kaiketi ihan hyvin... Siis siihen nähden, kuinka (kröhöm) huolellisesti olin valmistautunut. 

Koneeni sanoi eilen poks, eikä lähde enää käyntiin. Se on siis taas rikki.

Olen myös ostellut ja ommellut kaikkea pientä kivaa, mutta niistä kuvia sitten kun oma koneeni saadaan jälleen kuntoon, jos saadaan.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Viikonlopun viettoa II

Perjantaina...
Korkkasin kymmenennen päiväkirjani hieman apeissa tunnelmissa. J loukkasi jalkansa ja pelkäsin, että on sattunut jotain vakavampaakin. Ehdin jo panikoimaan vanhojen tansseistakin, vaikka niihin on vielä jonkin aikaa. Rikkinäisellä jalalla ei pahemmin tanssita, ja tähän hätään en enää löytäisi toista tanssiparia. Enkä edes haluaisi tanssia vanhoja kenenkään muun, kuin J:n kanssa.

Myöhemmin sitten selvisi, että kyllä sen jalan pitäisi vanhojen tanssien harjoituksiin mennessä parantua. Toki muutenkin hyvä, jos jalka paranee pian :) 

Ja älkää luulko, että tästä tulee tapa. En yleensä vilauttele päiväkirjatekstejäni näin julkisesti. Tuossa  pätkässä ei kuitenkaan ilmene mitään henkilökohtaista, joten sen nyt laitoin, tämän kerran.

Lauantaina...
Näin parhaan ystäni leffan merkeissä. Minulta löytyi kaksi vapaalippua, joten tarjosin toisen Julialle. Kävimme katsomassa Toy Story 3, dubattuna, muttei kolmedeenä. En tykkää kolmedeestä. Vihaan niitä laseja. Leffa oli ihan hyvä, vaikka nyyhkytin lopuksi... Nyyhkytän varmaan missä vain leffassa, paitsi Titanicissa. Minussa on varmaan jotain vikaa. 

Saavuttuani leffasta kotiin, aloin kirjoittamaan dramaturgia-kurssin lopputyön ekaa versiota. Sen pitää olla valmis vasta tiistaina, eli mikään kiire sillä ei olisi vielä ollut. Kaipa silti ihan hyvä, että sain sen tehtyä ajoissa. Olisi tosin ollut kiireisempääkin tekemistä. En ole kovin tyytyväinen tuohon tekstiini... Tästä puuttuu "selkeä draaman kaari" ja käännekohta, eikä päähenkilön muutos tule tarpeeksi esiin. Mutta njah, ehkä siihen lopulliseen versioon sitten...

Sunnuntaina...
Kävin toimittamassa J:lle Parane pian -suklaata. Ainakin hän vaikutti ilahtuneelta ja oli suklaasta kuulemma apua :) Illemmalla hyppelin vielä teatteriharjoituksiin viettelemään Jonathan Harkeria.

Ja mitä minun olisi pitänyt tehdä..?
Lukea Seitsemän veljestä maanantaiksi. Ehdin sivulle 119, ja sivuja on päälle kolmesataa. Hyvä minä!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kirppiskierros ja kaulakoru

Maanantain suunnitelmiin ei vielä aamulla kuulunut kirpputorikierros, mutta serkkuni peruuttaessa tapaamisemme, nappasin Vipsun viihdyttäjäkseni. Tai no Vipsu nappasi minut. Olemme jo kauan suunnitelleet, että meidän pitäisi mennä yhdessä kirppikselle ostoksille, mutta suunnitelmat ovat kaatuneet aina joko raha- tai aikapulaan. Yleensä molempiin. Nyt sitten, melkeinpä hetken mielijohteesta, päätimme toteuttaa kierroksen heti koulun jälkeen. Emme tosin ehtineet kuin kahdelle kirpputorille.

Ekalta kirppikseltä (Kirppis-Center Manhattan), en löytänyt muuta ostettavaa, kuin Nemi 5 -kirjan, uutena. Maksoi 15€, joka on kirppiksellä aika iso raha... Tuo Nemi maksaa kyllä joka tapauksessa 10-15€, ihan sama mistä sen ostaa, joten päätin ostaa sen sitten tuolta. 

Sovitin kaksia superkivoja kenkiä. Toisien hintalappu oli juuri sen verran revennyt, ettei niiden hintaa nähnyt. Niitä en siis voinut ostaa. Toiset olivat valkoiset "hääkengät". Tosi nätit, mutta hintaa 17€, ja olivat kuitenkin aika kellastuneet... Lisäksi ne olivat hieman liian isot (kokoa 37)... Jaloillani on taas "hihhihhhii, kutistumme olemattomiin, emmekä sovi mihinkään kenkiin"-kausi. Kengänkokoni oli joskus 38-39, vuosi sitten se oli 37 ja nykyään se on 36-37. En ymmärrä, miten jalka voi kutistua! Todella tyhmää, kun on muutamat vanhat kivat kengät, joista olen kutistunut ulos, jos nyt niin voi edes sanoa.

Toiselle kirppikselle jouduimme kävelemään hyvin reippaasti  parisen kilsaa, että ehtisimme paikalle ennen sulkemisaikaa. (Onnekseen Viivi löysi tuolta ekalta kirpparilta itselleen toiset kengät, joilla oli parempi juosta perässäni.) Eurokirppikseltä löysin itselleni vaatteitakin.

Tämä huivi maksoi euron. Tässä on tuollaisella samettityyppisellä jotain koukerokuvioita. Huivi on hirmu käytännöllinen, sillä se menee sekä ihan perinteisenä huivina, että nauhana vyötärön ympärillä. Luulen, että tulen käyttämään tätä enemmän vyötäröllä. 

Huivin kaveriksi löytyi tällainen musta pitsihame. Hame on kokoa 40, joten se on minulle liian iso. Tässä on kuitenkin kaksi pitsistä, leveää nauhaa vyötärön sivussa, jonka kanssa tämän saa solmittua kireämmäksi. Kuvassa nauhat eivät näy, sillä ne ovat takana rusetilla. Kokonsa ansiosta tätä voi käyttää myös lantiolla, jos ei jaksa nostaa hametta nauhojen kanssa vyötärölle. Vyötärölle nostettuna tämä yltää polviin asti, lantiolla luonnollisestikin vähän alemmas. Hintaa 6€

Pitsiteema jatkuu paidan muodossa. Tämä väittää olevansa kokoa XL, mutta on kyllä minusta enemmänkin S tai M. Hintaa tällä oli 4€

Juuri ennen lähtöämme Vipsu bongasi minulle vielä kengätkin. Avonainen kärki ei ole ihan minun juttuni (olen tainnut siitä muutamaan kertaan mainita), mutta koska nämä eivät todellakaan olleet hinnalla pilatut, annoin kärjen näille anteeksi. Maksoivat vain 2€, ja ovat ihan hyväkuntoiset. 

Tiistaina kävin koulun jälkeen Vipsun kanssa Glitterissä ostamassa korun, jonka maanantaina sieltä rahattomana bongasin. Kävimme myös kauppahallissa, mutta sieltä minä en löytänyt mitään ostettavaa. 

Aivan ihana camee-koru, joka maksoi 10€. Tuo ketju on aivan tajuttoman pitkä, joten käytän tätä korua satiininauhan kanssa. Ketju menee johonkin muuhun koruun. Camee-korun ei kuulu roikkua navankorkeudella.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Röyhelöitä

Bongasin tällaisen söpön paidan pyykkitelineestä. Tämä siis oli äidin, mutta nyt se on minun. Adoptoin sen. Paita on aika reippaasti liian iso (kokoa M), mutta korsetin kanssa tämä menee. Kaula-aukko on kuitenkin vähän turhankin paljastava... Kaula-aukon somisteeksi sopii niin täydellisesti tuo edellisen postauksen camee-rintaneula. Tuon valkoisen napitussuikaleen yläreunaan.

Paidassa on pitkät hihat, mutta se ei ole kamalan paksu, joten se on juuri täydellinen tähän aikaan vuodesta. Ei ole liian kylmä, muttei liian kuumakaan.

Tänään olen lukenut ahkerasti Edgar Allan Poen novelleja. Äikän kolmoskurssilla pitää lukea muutama vapaavalintainen novelli, ja tehdä niiden pohjalta tehtäviä. Ärsyttää. Kyllä se lukeminen vielä onnistuu ihan ilolla, mutta nuo tehtävät. Argh.

Novellien lisäksi pitäisi lukea Seitsemän veljestä. Täytyy tunnustaa, että sen lukemiseen minulla ei enää riitä innostus. Sitä paitsi, tuo isältä lainaamani painos hajoaa käsiin. Se on painettu 1922, eli se on aika todella vanha. Lukisin mieluummin jotakin muuta. Äikän kurssit rajoittaa, kun pitää lukea jotakin tiettyä niin, ettei haluamalleen lukemiselle enää jää aikaa. Typerää. 

Muutenkin ärsyttää tuo äikänkurssin järjestely. Tai no... Tuskin siinä mitään järjestelyä edes on. Ope ei ole tainnut tehdä minkäänlaista kurssisuunnitelmaa. Noista novellitehtävistäkään ei ole annettu mitään päivämäärää, että koska ne pitää palauttaa. Kuten ei tuosta Seitsemästä veljeksestäkään. En tiedä koska se pitää olla luettuna. "Sitten joskus" on sen verran epämääräinen deadline, etten saa toimeksi aloittaa, kun kuvittelen, että minulla on vielä paljonkin aikaa asian hoitamiseen.

Tiedän, mistä näkökulmasta minun kuuluu tuo lukea, mutten tiedä täytyykö meidän esittää ryhmässä tämä näkökulma koko luokalle vai miten... Vai luetaanko se muuten vaan. Mitä sitten kun se on luettu? AAARGH. 

En edes tiedä, mitä tulee kokeeseen. Ennen äikänkursseilla on aina kerrottu ajoissa, että tuleeko kokeeseen esimerkiksi kirjallisuusessee vai mitä -.- Tosin opettaja on nyt tällä kurssilla eri, kuin edeltävillä kursseilla.