maanantai 30. elokuuta 2010

Kivuuksia

Kivuus, se ei taida olla edes sana... Joka tapauksessa se kuvaa tämän päivän hankintojani enemmän kuin mikään muu sana tai epäsana. 

Houkuttelin (tai no ei sitä tarvinnut paljoa houkutella) Vipsun kanssani henkkamaukkaan tappamaan aikaa. Kuulin huhua, että sieltä saattaisi löytyä camee-krääsää, ja koska olen hulluna niihin, päätin lähteä tarkistamaan. Ensin näytti erittäin heikolta. Löysin vain rannekorun, joka maksoi 8euroa, ja oli täynnä kaikkea ihmekrääsää, mukaan lukien yksi pienenpienen pieni camee-kuva. Sitä en sitten ostanut...
Lopulta sitten hiuslaitteiden vierestä löytyi tämä suloinen paketti, joka sisälsi mustan rusetin, avaimen, ja etsimäni cameen. Kaikki nuo ovat siis rintaneuloja. Meinasin, että olisin irrottanut noista ne neulat, ja tehnyt ainakin avaimesta ja cameesta kaulakoruja. Tarkemmin ajateltuani totesin, että tuo camee on mukavampi rintanaulana. Silloin sen saa kiinni melkeinpä mihin vain. Avaimen kohtalo on vielä avoin. Se ei oikein toimi rintaneulana, mutta omistan jo valmiiksi kaksi avainkaulakorua... Hintaa tällä paketilla oli 7 euroa.

Heräteostoksena tarttui mukaan nuo punaiset rusetit. Hintaa niillä oli 3 euroa. Vipsu osti samanlaiset, mutta mustat. Omista hiuksistani mustat eivät olisi näkyneet, joten ostin punaiset. Tykkään :) 

Menimme vielä Lindexin kautta, kunnes neljältä tapasimme äitini Wiklundin kulmalla. Tästä suuntasimme vanhojentanssipukuni kangasostoksille (äiti maksajana, Viivi makutuomarina). Oli aivan järkyttävän vaikea löytää kivaa kangasta. Haaveeni oli hyvin, hyvin, hyvin yksinkertainen: mustaa brokadikuvioista satiinia. Eipä tahtonut löytyä.

Aluksi vanhojenpukukankaaksi meinasi päätyä tämä. Kangas löytyi palaosastolta ja sitä oli kaksi kahdenmetrin pätkää. Tämä ei kuitenkaan aivan täysin vastannut toiveitani, koska tämä ei ollut satiinia, ja lisäki tämä venyi liikaa. Myöhemmin löysinkin sitten paremman kankaan, mutta tämä löydös tuli kaikesta huolimatta mukaani. Onhan se kiva, jossain muualla kuin vanhojenpuvussa.

Löytyipä sitten kuitenkin kiva musta kangas. Tuo liila (kuva vääristää, on oikeasti enemmän liila kuin pinkki) oli jo valmiina, samoin kuin musta pitsi ja napit. Kuvassa nuo kankaan kuviot eivät näy kovin hyvin, eivätkä kyllä luonnossakaan ihan missä vain valossa. Tässä on toisaalta kivaa juuri se, ettei kuviot ole aivan niin selkeitä, kuin tuossa toisessa kankaassa. Jotain kukkasia ja lehtiä tässä joka tapauksessa on. Esittelin nyt vain kankaat. Puvun (sikäli mikäli se onnistuu), näette vasta sitten tansseissa ;) 

Tämän korsetin kangas olisi ollut täsmälleen sitä, mitä olisin vanhojenpukuuni halunnut. Nämä tulivat siis tänään postista. Tilasin EMP:ltä. Levy on Diary of Dreams - Nekrolog 43, jos joku ei kuvasta näe. Tuo kannen kuva ei ehkä ole kauneimmasta päästä, mutta bändin musiikki on nams. 

Tuo korsetti on kokoa 24. Oikeastaan melko ärsyttävää, ettei EMP:ltä näe tuumakokoa tilattaessa. Vaihtoehdot ovat S, M ja L, muttei lue ympärysmittaa missään. Ostin siis melkeimpä sokkona koon S. Olisin ostanut XS:n, jos se olisi ollut valikoimassa, mutta eipähän ollut. Kyllä tuo 24 kokokin on ihan hyvä, mutta joudun kiristämään korsetin loppuun asti, ja kiristäisin mielelläni vielä hieman lisää. Koko 22 olisi siis parempi, mutta on tuo 24 ihan kelpo.

Ärsyttää hakea postista jotakin, kun vaaditaan kuvallista henkilökorttia. Ei minulla sellaista ole. Passi löytyy, mutta varmaan kannankin sitä aina mukana. Vieläpä kun saapumisilmoitus tuli tänään  päivällä tekstiviestinä, enkä siis aamulla tajunnut ottaa passia mukaani. Kela-kortissani ei ole kuvaa. Ajokorttia minulla ei ole, ei siis mopoon, eikä tietenkään vielä autoon. Kyllähän se postitäti tuon paketin minulle antoi (koska minulta kuitenkin löytyi kelakortti, ja koska maksoin paketin paikan päällä), mutta kyllä se siitä kuvallisen kortin puuttumisesta minulle rutisi. On vaan aika turhaa hankkia mitään kuvallista henkilökorttia tässä vaiheessa. Sen hankkiminen kuitenkin maksaa, eikä siihen nyt kovin kauaa (toivottavasti) mene, kun minulla onkin jo ajokortti.

lauantai 28. elokuuta 2010

Kauniita unia

Olin viikko sitten (21.8) ystäväni Nooran kanssa Hämeen keskiaikamarkkinoilla. Mitään ostettavaa en sieltä pahemmin löytänyt. Tai no, bongasinhan minä sieltä kaikenlaista kivaa, mutten raaskinut ostaa. Markkinat olivat kuitenkin hienot. Etenkin Rohan tallien turnajaisesitys oli upea. Samalla rannekkeella pääsi sisälle myös Hämeen linnaan. Olisin halunnut muuttaa sinne, upea linna!

Ainoa ostamani asia oli tämä söpöinen unisieppari. Minusta nämä ovat kivan näköisiä, ja olen etsinytkin tällaista hieman suuremman puoleista siepparia huoneeni koristeeksi. Turusta ei ole löytynyt kivaa. Jalokivigalleria myy unisieppareita, mutta ne ovat niin kamalan kirkkaissa väreissä. Minä tahdoin tällaisen rauhallisen ja tumman. Kooltaan tuo suurin "rengas" on halkaisijaltaan noin 15cm. Härveli maksoi tasan kympin.

En kyllä ole nähnyt painajaisia moneen vuoteen, vaikkei minulla ole tällaista ennen ollutkaan. Koen silti tarvitsevani tätä. Jos en unellisista, niin ainakin sisustuksellisista syistä.

torstai 19. elokuuta 2010

Pääasioita

Edellisessä postauksessa esittelemäni vaatehärvelin kaveriksi väkersin tällaisen rusetin. Kangasta jäi vieläkin pikkuisen, mutta heitin lopun pois. Ei siitä saisi enää mitään isompaa, enkä aijo tehdä miljoonaa hiuskoristetta. Tämä rusetti saa riittää. Kiinnitin rusetin vanhaan pinniin, joten tämä on hyvin helppo ja nopea laittaa päähän ja ottaa pois.

Ruutumekosta jääneestä kankaasta syntyi myös rusetteja. Nämä kiinnitin hiuspompuloihin. Sopivat parhaiten saparoihin, mutta kaipa näitä voi letinkin päässä pitää. Tätä ruutukangasta on vielä jäljellä pieni suuri pala. Siis liian pieni mihinkään isompaan juttuun, mutta liian suuri pois heitettäväksi. Harkitsin laittavani tätä kangasta vielä johonkin laukkuun. Kaikkea tätä ruutukamaa (mekko, rusetit, laukku), ei kyllä voi samalla kerralla laittaa päälle, etten yliruuduta itseäni. 
Tuli myös todettua, että matikan- ja äikäntunneilla "luovuuteni" pääsee vauhtiin. Pari postausta aijemmin ruikutin sitä, ettei tuosta kalenterin kannesta saa tuunattua mitään samankaltaista kuin viimevuotisesta. Sai siitä sittenkin. Tarvittiin vain vähän tylsyyttä. Tällä mennään nyt tämä lukuvuosi. Saa nähdä millainen kansi ensi vuoden kalenteriin tulee.

lauantai 14. elokuuta 2010

Jämäpalajokin

Tosiaan. Jämäpalajokin. En tiedä onko tuo nyt hame vai liivi, vai liivihame. Liilasta ylijääneestä kangaspalasta ja mustasta pitsistä syntyi tällainen. Kuvassa alempi hame ja toppi on vain hahmotusapuna. 

Oikeastaan tuo on vähän niinkuin olkaimilla varustettu korsetti, jonka helmaan on kiinnitetty pitsiä. Tosin, tuo ei ole korsetti. Siinä ei ole minkäänlaisia luita, eikä se kiristä. Harkitsin kyllä laittavani luut, mutta muoviluut taittuvat nopeasti pilalle, enkä jaksanut lähteä hankkimaan metallisia. (Ne pitäisi joko tilata jostain, tai sitten raahautua tuonne jonnekin tehtaanmyymälään, joka on siinä osassa kaupunkia missä ei koskaan tule käytyä...).

Edessä ja takana on tuollaista koukeroa koristeena (jota oli muuten aivan tajuttoman hidasta tehdä). Se on siis ommeltu käsin. Myös alareunassa näkyvä musta viiva on ommeltu käsin samalla tekniikalla kuin nuo koristukset. Kuviot ovat samaa lankaa, mutta noissa koukeroissa olen puolittanut langan. Alareunassa se on kokonaisena.

Onnistuin alareunaa tehdessäni rikkomaan neulan. Enkä edes sillä lailla perinteisesti, että se menisi vain keskeltä poikki. Neulansilmä sanoi naps, ja neula muuttui koukuksi. Ei muuta kuin rikkinäinen neula roskiin, ja uutta etsimään. Käyttöön tulikin vähän järeämpi tikku, mutta työ sujuikin sillä paljon paremmin, kuin sillä ensimmäisellä.
Nyörityksen alla on läppä, mutta se ei ole kovin leveä. Tarkoitus on nyörittää tämä aina kiinni asti, joten leveämpää läppää ei tarvinnut. Ikäviä nuo sirkat, kun ne ovat vielä paketissa lähes mustia, mutta kiinnituksenaikana ne menettävät vähän väriään ja näyttävät nyt ruskeilta. Mutta kun ei tähän olisi metallinvärisetkään sirkat sopineet.

Kuinkakohan suureksi tuo kategorioiden käsityöt-kohta voi kasvaa... Pitäisi varmaan kirjoittaa joskus jostain muustakin kuin käsitöistä, niin tuo kategoriapilvi näyttäisi tasaisemmalta.

torstai 12. elokuuta 2010

Tervetuloa kouluun

Äh, kesälomani oli aivan liian lyhyt. Etenkin, kun ensin on siitä puolet töissä ja toinen puoli menee totutellessa ajatukseen siitä, että nyt on kesäloma. Kun sitten vihdoin pääsin lomafiilikseen, koulu alkaa. Mahtavaa. Opiskelumotivaationi taisi jäädä vielä lomalle, ei nimittäin yhtään huvittaisi kuluttaa vapaa-aikaa läksyihin.
Tämän lukuvuoden kalenterikin on ihan tyhmä. Liikaa ykkösiä kannessa. Mielikuvitukseni ei riitä tuottamaan tuohon mitään viimevuotisen "Juhana Herttuan friikkitarhan" veroista piristettä. Ja tuollaisena se on tylsä. Tiedän, "ruti ruti, vali vali". Pitäisi kai olla vain tyytyväinen, että koulu ylipäänsä kustantaa meille tällaiset lukuvuosikalenterit. Kuten kuvasta näkyy, viimevuotinen oli  todellakin kovassa käytössä. 
Varsin turhan ensimmäisen koulupäivän jälkeen suuntasin Cybershopiin noutamaan tilaukseni. Edellinen koululaukkuni hajosi käsiin. Sitä oli korjattu varsin useaan kertaan ja se alkoi olla jo likainenkin. En viitsinyt heittää rikkinäista laukkua pesukoneeseen hajoamaan lisää, joten päätin ostaa uuden. Vanha laukku palveli minua kolmisen vuotta ja olin siihen niin rakastunut, että ostin uuden melkein samanlaisen. Vain tuo taskun kuva on erilainen kuin edellisessä laukussa.  Hintaa 28€

Ei ehkä ole kovin vaikea uskoa, ettei Vipsun ja Nooran ollut lainkaan hankalaa houkutella minua Skanssiin ostoksille. Cybershopin jälkeen suuntasimme siis sinne. Skanssi on melko kuiva paikka, ei siellä ole edes Heseä. Ei sillä, että sitä kaipaisin, mutta yleensä Heseä löytää melkein kaikkialta...

Accessorize, ihana kauppa! Törmäsin siihen ensimmäistä kertaa Lontoossa, sitten Helsingissä, ja nyt se on näemmä ilmestynyt jo tänne tuppukylä-Turkuunkin. Mietin hyyyyyyvin pitkään, ostanko tämän hatun vai en, hinta oli nimittäin erittäin suolainen. Ylipuhuin itseni. Palkka on tilillä, hattu on ihana, se on aivan minun näköiseni, "tarvitsen" sitä. Pakko se oli saada. Kiikutin kaunokaisen kassalle. 
Löytyi tuosta asusteiden ihmemaasta muutakin. Tiensä kassalle löysi myös tämä 14 erkkiä maksanut avainkoru. Katselin pitkään myös eräitä kellokorvakoruja, mutta ne jätin ostamatta. Jostain oli karsittava. Accessorize kun ei loppujen lopuksi ole mikään kovin halpa kauppa.

lauantai 7. elokuuta 2010

Varastokankaita II

Varastoistani löytyi varsin suuri pala mustavalkoista ruutukangasta. Adoptoin sen äidiltä melkeinpä vuosi sitten, mutten yhtään tiennyt, mitä siitä syntyisi. Jotakin nettikauppaa selatessani törmäsin tuollaiseen punaiseen ruutuhameeseen, josta se idea sitten lähti. Ei ollut tarkoituskaan tehdä  tästä omasta mekostani aivan samanlaista, kuin tuosta punaisesta. Otin siitä vain muutamat yksityiskohdat. 

Sovitusnukkeni ei taaskaan tee oikeutta tuolle. Ärsyttävää, se on olevinaan säädettävä, mutta vaikka se mitoiltaan olisi samankokoinen kuin minä, ei se tietenkään silti ole täysin samanmallinen. Mekon takana on nyöritys, joka ei siis ole tarkoitettu mihinkään korsettimaiseen kiristykseen, mutta jolla saa vähän kurottua mekkoa kireämmälle. Sivussa on vetoketju. Napit ovat vain koristeena. Minulla ei riitä kärsivällisyys napinreikien tekemiseen.

Tässä vielä lähikuvaa mekon yläosasta. Musta lettikuvioinen nauha, jota on olkaimissa, vyötäröllä, sekä yläosan saumojen päällä, on itse letittämääni. Sitä tarvitsikin letittää ihan vain muutama metri... Helman ja yläosan reunassa on tavallista puuvillavinonauhaa.

Kangasta jäi vielä jonkin verran jäljelle. Ei siitä mitään kovin suurta enää saa. Ehkäpä hiusrusetti tai jotain sellaista. Harkitsen myös tekeväni tälle mekolle jonkin pörheän alushameen, joka kohottaisi helman samalla lailla kuin tuossa punaisessa mekossa.

tiistai 3. elokuuta 2010

Varastokankaita

Äidin varastosta löytyi tällaista söpöä kukallista kangasta. Tämä oli varmaankin joskus tarkoitettu verhoiksi, sillä kangasta oli monta metriä ja se on kovin verhomaista. Sain luvan hamstrata kankaan omaan käyttööni.

Tämä oli tällainen "suunnittelen sitä mukaan kuin teen"-projekti. Aloittaessani tekemään, en tiennyt miltä tämä lopuksi näyttäisi. Kankaasta näkyy hieman läpi, joten kaksi kerrosta oli välttämätön ratkaisu. Päällimmäisen kerroksen "rypyille nostaminen" oli ensin vain kokeilu, mutta se ajatus olikin kiva ja sai jäädä. 

Ryppyjen ommelviritelmät oli saatava jollakin piiloon. Eivät ne mitään kauhean rumia olisi olleet näkyvilläkään, mutta laitoin silti mieluummin jotakin niiden peitoksi. Alkuun kokeilin mustia rusetteja, niin kulmikkaita kuin pyöreämpiäkin. En saanut niitä pysymään nätisti hyvässä kohtaa, joten hylkäsin ajatuksen. Lopulta päädyin pieniin mustiin nappeihin.

Kuminauhan jouduin laittamaan tähän kolmeen kertaan, kolmella eri tavalla. Ensin kangasta oli niin paljon, ettei se mahtunut kuminauhalle (70cm pitkälle kuminauhalle on paha tunkea kolme metriä kangasta). Lopulta jouduin tekemään kuminauhalle hieman lyhyemmän kujan, ja vekittämään tuon kolme metriä helmaa sille. Eipä tuo vieläkään kovin kauniisti näytä olevan, mutta nyt se sentään mahtuu korsetin tai paidan alle piiloon kupruilematta.
Koska kangasta jäi vielä paljon, päätin tehdä hameen kaveriksi tällaisen ison rusetin, kaulaan. Se näyttää söpöltä mustan kauluspaidan ja tuon hameen kanssa.

Yhä vain tuota kangasta on hirväesti jäljellä. Siitä riittäisi vielä vaikka mihin. Saa nähdä mitä käyttöä sille vielä keksisin, vai keksinkö mitään.

Samalla varastonpenkomiskerralla löytyi tällaista toisenlaista, hieman sinertävää söpöilykangasta. En vain yhtään tiedä mitä tästä tekisin. Tämä on selkeästi tarkoitetty verhoiksi, mutta en minä tästä verhoja halua. Tästäkin tulisi hame, jos tässä olisi vain noita koukeroita, eikä noita vähäpukeisten naisten kuvia. Noh, jään odottamaan inspiraatiota.