lauantai 30. tammikuuta 2010

Ihmevempaimia ja kliseisiä tuliaisia

Ellokselta tilaamani hame ja liivi ovat saapuneet jo yli viikko sitten, mutta nyt vasta pystyn laittamaan niistä kuvia. 
liivi
Ensin kuva liivistä. Tykkään tästä valtavasti.  Yltää vain vyötärölle asti, joten kaikessa miehekkyydessään tämä on naisellinen. Tämän kun laittaa vaikkapa farkkujen ja minisilinterin kanssa (ja tietysti paita liivin alle) niin näytän ihan friikkisirkukseni tirehtööriltä<3 Harmi, että tämä ei oikein pääse oikeuksiinsa mustan paidan päällä. Se kun ei sillon näy juuri mihinkään. Kaikki värilliset paitani ovat toppeja, joita ei näin talvella pahemmin pysty käyttämään... Täytyy kai vain odottaa, että kevät tulee :( Ärsyttävää, kun kylmyys estää pukeutumasta haluamallaan tavalla...
 
hame
Liivin kaverina tuli pitkä musta salsahame. Boleroa odottelen huhtikuun loppuun...

Äidin varastoista löytyi taas jotain aivan ihastuttavan upeaa. Nimittäin superhienot hiuspinnit. Ovat kuulemma Amerikasta ostetut, ja äiti väittää kovasti tarjonnensa näitä pinnejä minulle joskus, mutta en ole sitten ottanut... En ymmärrä miksen ole niitä sillon huolinut.
pinnit
Tällaisista pinneistä siis kyse. En ole suurikaan hiuspinnienkäyttäjä, mutta nämä ovat jo niin hienot, että näitä on ihan pakko päästä käyttämään. Iiiihanat! Toisessa oli tuo "kivi" vähän lohjennut, mutta korjailin sitä parhaani mukaan läpinäkyvällä kynsilakalla. Eikä lohkeamaa edes huomaa, ellei ihan tosissaan tarkastele :)
 
Seuraava kapistus ei oikeastaan kuuluisi tyyliblogiin, mutta se on niin ihmeellisen näköinen vehje, että pakko se on esitellä... Tällainen oli nimittäin jätetty pöydälleni:
Ihmevempain
Arvaatkos mikä vempain tämä on? Minä en arvannut, jouduin kysymään äidiltä, mitä kummaa hän on minulle lahjoittanut. Sen jälkeen ihmettelin, miksen keksinyt sitä itse. Alkuun luulin tätä joksikin hyvin kummalliseksi harpiksi, mutta kyseessä onkin pieni kameranjalusta! Totti-Mikael (sillä nimellä kameraani kutsun) ei tosin tullut tämän kanssa kovin hyvin toimeen. Tuo on tarkoitettu hennommalle kameralle, kuin minun Tottikseni. Tottis jäi vinoon, eikä tuo muutenkaan ollut kovin tukeva jalusta sille. Mutta onhan minulla yhä Rauno (kevyt pieni digipokkarini) jonka kanssa tämä ihmevempain ehkä tulee toimeen paremmin :)
 
Nyt olenkin käsitellyt kaikki muut mainitsemisen arvoiset aiheet, paitsi sen, että äitini kävi Pariisissa, ja toi minulle sieltä tuliaisia.
eiffeli
Onko enää mitään kliseisempää Pariisin matkamuistoa, kuin pieni Eiffel-torni? En tiedä, mutta minä oikein erikseen tilasin äidiltä tämmöisen.

Tämä sopii huoneeni koristukseksi. Onhan minulla täällä jo Lontoon peltinen Harrods ja pari postikorttikuvaa puhelinkopista ja Tower Blockista. Okei, onhan Eiffeli niiden keskellä vähän "mikä-ei-kuulu-joukkoon"-kamaa. Lontoo ja Pariisi ovat kuitenkin molemmat vanhoja ja kivoja kaupunkeja, joten, kai nämä keskenään toimeen tulevat :)

Korkeudeltaan tämä on 25cm silmämääräisesti mitattuna. Ja, olenpa julma ihminen, häpäisen (tai pyhitän) Pariisin kuuluisimman nähtävyyden: tämä on minulla korvakorutelineenä :D Noihin pieniin reikiin saa niin kovin kätevästi ripustettua niin pienet kuin suuretkin korvakorut...




Ja ei tässä vielä kaikki. Lisäksi sain Pariisi-sateenvarjon, joka tosin melko varmasti kääntyy nurinperin pikku tuulella... Mutta ei välttämättä niin helposti, kuin toinen sateenvarjoni, joka taittaa niskansa jo vain auton ajaessa ohi. :D
varjo

perjantai 15. tammikuuta 2010

Kerroshame ja kiskurihinnat

Jeij, ehdinpä minäkin käymään alennusmyynneissä. Parhaat materiat oli luonnollisesti viety jo käsistä, joten kovinkaan paljon en osteltavaa löytänyt. Tai siis toisaalta löysin, mutta en raaskinut ostaa (mikähän minua vaivaa?). Törmäsin kolmeen kivaan paitaan, mutta ensimmäisen kangas vaikutti hiostavalta, ja 15 euroa on liikaa paidalle, jonka voi pienen pienellä vaivalla tehdä itse halvemmalla. Toisesta en oikeastaan löytänyt mitään suurempaa "vikaa", mutta se ei kyllä mielestäni ihan kahdenkympin paita ollut. Ja kolmas paita vaikutti liian lyhyeltä, ja oli muodoltaan muutenkin aivan ihmeellinen. Mitään näistä en vaivautunut edes kokeilemaan. Säästyipähän rahat niiltä osin.

Rockgootin käytettyjen vaatteiden kopasta pengoin kuitenkin itselleni hameen.
hame
Kuvassa tuo näyttää järkyttävältä rätiltä, mutta oikeasti on varsin suloinen... Jouduin käyttämään  kuvatessa myös melko voimakasta valotusta, kun halusin tuon punaisen tuolta sen verran esiin, että sen näkee. Ei siis oikeasti ole ihan noin punainen... Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo on kiva; se sopii monen vaatteen kanssa, ja tuo jotain väriä kokonaisuuteen. Hintaa tällä oli 25euroa, onhan se sinäänsä melko paljon, mutta verrattuna seuraavaan valituksenkohteeseeni, tuo hinta ei ole yhtään mitään...

mekkoOlen nimittäin kyylännyt bussin ikkunasta tätä mekkoa, joka on Hän & Minä -liikkeen näyteikkunassa... Kuva on varsin surkea, tässä mekossa on aaaaivan ihana kaula-aukko, mutta eipä siitä tuossa mitään näy. Hiivin salaa kopioimaan kuvan vaatteen merkin nettisivuilta.

Tänään sitten sain toimeksi mennä tekemään kyseisen mekon kanssa vähän lähempää tuttavuutta. Tai siis kyyläämään sitä hieman lähempää, mutta edelleen näyteikkunalasin toiselta puolen. Hinta oli nimittäin melkoisen ruhtinaallinen. Mitä veikkaisit hinnaksi? Itse veikkasin jotain 20-30erkkiä, joka olisi vielä ollut suhtkoht passeli... Mutta arvaukseni osui sellaiset 110euroa vikaan. Mekon hinta oli 140€!!!! Jäi siis ostamatta, kokeilematta ja hipelöimättä tämä mekko...

En kertakaikkiaan käsitä mikä tuossa maksaa??? H&M:stä saa mekon kahdella kympillä, eikä tuo oikeastaan ole yhtään niitä kummoisempi... Tämän merkki oli joku Kello. Se merkkikö tässä on se mikä maksaa? En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta merkistä.... Olenko vain aivan ulkona muodista (hyvin mahdollista), kun en ole merkistä kuullut vai miksi Kello-merkkinen mekko maksaa omaisuuden?

Ärsyttää tuommoiset hinnat. Luulevatko ne oikeasti, että joku ostaa tuommoisen tolla hinnalla? Kyllä mä vaikka vanhojentanssimekosta tai häämekosta ymmärrän, jos joku maksaa satasia, mutta hei, tuo on ihan tavallinen arkimekko! Boikotoikaa Hän & Minää :((

Lisäksi tilasin Ellokselta tuossa joku aika sitten pitkän hameen, liivin ja boleron. Hame ja liivi ovat matkalla, mutta boleroa saa odotella kahdenkymmenenviiden huhkaisun verran (Toimitusaika: 25huh)... Tai siis ilmeisesti 25. huhtikuuta... Halusin sen boleron, koska talvisin olisi ihan kiva, jos olisi hihat. Minulla on niin vähän pitkähihaisia ja boleroa voisi käyttää topin kanssa. Mutta ööh, kuka huhtikuun lopulla enää mitään boleroa tarvitsee? Ainakin on sitten ensi talveksi "hihat" olemassa...
Okei, nyt loppui ruikutus. Ajatellaan positiivisesti; mulla on uus kiva hame, sekä karkkia :))

maanantai 4. tammikuuta 2010

Lisää lusikoita

Yrh, joululoma lähenee loppuaan ja kohta täytyy taas palata läksyjenteon stressaavaan maailmaan. Onneksi en ollutkaan lomalla ihan niin saamaton kuin alkuun luulin. Aloin nimittäin eilen illalla tekemään matikan läksyjä. Yllätyksekseni jopa osasin ne! Nyt ne on tehty. Matikasta pitäisi vielä tehdä semmoinen yksikkömuunnosmoniste, jota tylsempää tehtävää saa hakea. Tänään aamulla sitten sain jonkun ihme vimman tehdä filosofian läksyt (turhempaa ainetta saa hakea... tai ehkä se eri opettajalla voisi mennäkin...) nyt nekin on valmiit. Sitten siirryin ruotsiin, josta ei kai ollutkaan mitään läksyä, mutta tein sitten tema-sanaston plussatehtävät (joista saa siis lisäpisteitä kokeeseen), seuraavaksi teen vielä toiset tema-sanastot, niin voin sitten vain palauttaa ne niiden palautuspäivänä. Ei tarvitse sitten muiden läksyjen ohella enää niitä väännellä :) Lakitiedon tehtävät jätän suosiolla huomiseen, tosin minulla ei ole mitään hajua mitä siitä tuli. Opettaja antoi meille varmaan viidellä eri tunnilla tehtäviä lomaksi, enkä nyt ole enää ihan perillä siitä, mikä moniste piti palauttaa millonkin... Mutta nyt tylsästä koululäpinästä piristävämpään puheenaiheeseen, nimittäin lusikoihin.

Siispä, kävin taas äidin lusikkakokoelmalla etsimässä sopivia koruaineksia. Löysinkin itselleni korvakorut ja kaksi kaulakorua. Niinpä laitoin tilauksen vireille (eli kutsuin äidin työhuoneeseen ja sepustin mitä kyseisistä lusikoista haluan). Seuraavana aamuna heräsinkin sahauksen ääneen, sieltä niitä koruja sitten alkoi tulemaan...
neuvostokoru
Salamavalo vähän tärveli kuvaa, mutta minkäs teet... Tämä on kaulakoru. Nauha siitä vielä puuttuu. On kuulemma joku "aito neuvostoliittolainen lusikka". Harmi, ettei tähän sopivia pienempiä lusikoita ollut kahta kappaletta, en saanut tähän kaulakoruun sopivia korvakoruja :( Toinen löytämäni kaulakoru ei ole vielä valmis, siihen pitää lisätä helmiä.
 
korva
Jotkut korvakorut kuitenkin sain. Näissä on jollain tapaa nätti kuviointi. Kurja vain, että nämä ovat hieman eri sävyiset. Likaisina ja tummuneina ne näyttivät vielä ihan samanvärisiltä, mutta kiillotusvaiheessa selvisi, että toinen on hopeanvärinen, ja toinen enemmän kullanvärinen. Tuskin sitä sävyeroa kuitenkaan huomaa näiden ollessa korvissa. Eikä isäpuoleni huomannut eroa edes niiden ollessa vierekkäin. Kuvassa kuitenkin näkyy selvästi, että toinen on tummempi.
 
Ja sitten ihan toisiin aiheisiin. Sain äidiltä lainaksi tällaisen iiihanan kirjan. Tässä on paljon 1800-luvun vaatteiden piirroskuvia. Tosi hienoja! Tästä saa paljon ideiota ompelemiseen. Ovat vain joko aivan liian juhlavia ja/tai liian hankalatekoisia, ettei mitään asua viitsi kokonaisuudessan tehdä. Tästä saa siis vain jotakin pieniä yksityiskohta- ja leikkausideoita.
kirja
Tällainen jos olisi omassa kirjahyllyssä niin namskis ((: