sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Minihattuja

Joulu tuli ja meni, ja sain jopa hankittua joululahjat kaikille joille meinasin. Laitan postausta saamistani joululahjoista myöhemmin; sitten kun olen saanut kaikki. Osa kun odottaa vielä avaamistaan toisessa osoitteessa. Tässä postauksessa meinasin pikaiseen esitellä muutaman minihatun, jotka päätyivät ystävieni joululahjoiksi ja jotka askartelin itse polymorfista.

Halusin antaa kaikille jotakin omatekoista, joka muistuttaa antajaansa. Niinpä lahjat olivat hattuja, sillä yksi lempinimistäni on Hattu (joka taas tulee siitä, että käytän pikku hattuja).. Kukaan ystävistäni ei kuitenkaan ole sen tyylinen, että käyttäisi hattua hattuna, joten tällaisia luomuksia sain aikaan:

Roikkuvat korvakorut Nooralle. 
Tällaiset teen ehkä itsellenikin, eri värisenä tosin.


Tummanpunaiset nappikorvakorut Miralle

Parittajahattu (joksi Viivi tämän nimesi) avaimenperä Noora-vaimolle. 
Tarkoitus oli tehdä historiallinen hattu, 
mutta sain Nooralta lainaksi niin kirkkaan vihreää kynsilakkaa, 
että suunnitelma meni hieman uusiksi.

Avaimenperillä jatketaan. 
Sorsalippalakki Idalle. 

  Olkihattukaulakoru Elisalle.

Kaikki nuo näyttävät luonnossa paremmilta kuin kuvissa. Kamerani objektiivi ei sovellu ihan noin pienen ja läheltäkuvattavan ikuistamieen, eli tarkentaminen oli hankalaa. Siksi kuvat ovat huonolaatuisia, sumeita ja pimeitä.

Tällaisen mekon ostin viime maanantaina Undergroundista itselleni "joululahjaksi". Hintaa oli 50€. Aattona hyppelin tämä päällä. Rakastan tuota väriä ja mekon mallia! Vaikkakin veikkaan, että nuo olkaimet on ommeltava jossain vaiheessa hieman toisella tapaa. Nyt ne on tarkoitus sitoa niskan takaa, mutta silloin ne jäävät edestä tyhmästi rypylle.

Saa nähdä, koska saan toimeksi loihtia postauksen omista joululahjoistani :D

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Takkeja

On taas jäänyt blogin päivittäminen vähemmälle, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta. En ole edes jouluostoksia/-askarteluja ehtinyt tekemään. Vasta hetki sitten sain kavereideni paketit valmiiksi. Olen vääntänyt niitä nyt viikonloppuna kauhealla kiireellä, kun ovat tosiaan jääneet hieman viimetippaan. Eikä tuossa vielä kaikki, mulla on vielä viisi lahjaa ostamatta tai tekemättä. Mutta onhan tässä aikaa. Aattohan on vasta perjantaina... joten hyvin ehtii.. ehkä.. :D

Tällainen paita tai takki tai mikä hyvänsä tuli hankittua tuossa pari viikkoa sitten, kun Blackgroupilla oli postikulut 0€ -tarjous. Kiitän onneani, etten tilannut tätä aikaisemmin, vaikka moneen kertaan meinasin. Nyt sain tämän siis perjaatteessa halvemmalla, kun en joutunut maksamaan postikuluja. 

Vähän kyllä kammosin tämän tilaamista, kun missään ei ollut mitään kokotaulukkoa tai mitään mittaa vihjaamassa, että minkä kokoinen kannattaisi tilata. Pähkäilin siinä sitten ässän ja ämmän välillä, että kumman uskallan ottaa. Ässän sitten tilasin. Koko on ihan hyvä, vaikka istuessa tuo napitus menee tosi tökerösti ruttuun ja jää sitten rymppäämään vielä senkin jälkeen kun olen jo noussut seisomaan. Mutta veikkaampa, että se tekisi sitä vaikka olisi kokoa suurempikin, kun istun aina itse rutussa. Tuo melkeinpä tarvitsisi pari luuta tuohon eteen.

EMP:ltä tuli tilattua tällainen  takki. Osasin odottaa, ettei tämä ole mikään superpaksu, sillä Vipsulla on samantyppinen takki. Tuo etuosa on kuitenkin hieman pettymys, ainoa kiinnityssysteemi siinä on nuo napit. Ei mitään vetoketjua tai läppää tai mitään tuolla piilossa, eli tuonne siis tuulee suoraan sisään. Aika kökköä. Onneksi olen ompelutaitoinen. Kehittelen tuohon jonkin paremman väkerrelmän. Nuo laput, mistä nappien lenkit lähtee, ovat myöskin vähän kummalliset. Ne ovat olevinaan sydämenmalliset, mutta minusta ne on kyllä ennemminkin epämuodostuneet kolmiot. Tästä kauheasta ruikutuksesta huolimatta olen kuitenkin ihan tyytyväinen takkiin. Se vain vaatii hieman toimenpiteitä. Sinäänsä sääli, että kallista takkia joutuu itse muokkaamaan. Melkein luulisi, että suurella rahalla saa sellaista mitä ei enää tarvitse itse parannella.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Tee se itse -camee

Tuollaisen askartelin tuossa eilen illalla ja jatkoin sitten vielä yön puolella. Sain idean, että voisin jonkinlaista selitystä laittaa tuon tekovaiheista tänne. Valitettavasti en ihan joka vaiheesta tajunnut napata kuvaa.

Taidan olla melkoinen perfektionisti, sillä minua häiritsee suunnattomasti, että nuo helmet ovat kermanvaaleita ja cameen nainen puhtaan valkoinen. Tuon maalaaminen olisi kyllä muutenkin saanut onnistua vähän paremmin, mutta minkäs teet kun olin niin kärsimätön, että maalasin tuon kynsilakalla kun en koskaan saa toimeksi lähteä ostamaan mitään tuonkaltaiseen oikeasti sopivaa maalia.

Näitä tarvitset:

 1. Polymorfipalleroita
(lisätietoa & ohjeita täältä)

2. Haluamasi kokoisen cameekorun (ei kärsi mitään vaurioita)

3. Vedenkeittimen ja vettä
4. Litistetyn lusikanpesän
5. Pieniä helmiä
6. Nuppineulan
7. Erikeeperiä tai vastaavaa yleisliimaa
8. Kynsilakkaa (tai jotain kunnon askartelumaalia)
9. Ripustuslenkin lusikkaan
10. Runsain mitoin kärsivällisyyttä (tätä kannattaa varata ennemmin liikaa kuin liian vähän)
11. Rautaiset selkä- ja niskalihakset tai hyvän työasennon (minulla ei ollut kumpaakaan, mutta suosittelen niitä lämpimästi)

 Jos olet laiska ja ostat valmiin cameekuvan, et tarvitse ykköstä, kakkosta, etkä kolmosta.

Vaiheet:
1. Keitä vettä
2. Laita sopiva määrä polymorfipalleroita kuumaan veteen, pyörittele pallukat lusikalla sammakonkutumaiseksi

3. Taputtele polymorfiklöntti cameekorusi päälle, anna muovin jähmettyä kunnolla
4. Irrota klöntti cameesta

5. Sulata taas vähän polymorfia ja taputtele se äsken tekemääsi klönttiin. Näin saat tehtyä cameekuvan oikean malliseksi.

6. Irrota cameeklöntti ja maalaa se haluamasi väriseksi

7. Liimaa camee litistetyn lusikanpesän (johon olet jo aiemmin laittanut ripustuslenkin) keskiosaan

8. Sivele liimaa pieneen osaan lusikkaa cameen ympäriltä (ei kannata levittää liimaa koko alueelle kerralla; se ehtii kuivua ennen kuin ehdit liimaamaan siihen mitään)  

9. Ota nuppineulaan muutama helmi, lättää helmet liimaan ja vedä nuppineula varovasti pois (näin saa helpoiten helmet liimattua siistiin riviin)

10. Levitä lisää liimaa ja lättää liimaan lisää helmiä samalla tekniikalla, kunnes lusikka on kokonaan helmien peitossa. 

11. Kun liima on kuivinut, sivele vielä läpinäkyvää kynsilakkaa helmien päälle. Näin varmistat, että helmet varmasti pysyvät kiinni.

12. Huokaise helpotuksesta, koru on valmis.
Tältä koru näyttää takapuolelta.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kesää odotellessa...

Hyrrr, ulkona on kylmä! Tilaamani talvitakki tulee vasta joskus kolmen viikon päästä... Siihen asti on kai selviydyttävä tuolla rumalla takilla... 

Talvi on kuitenkin mainiota aikaa hankkia muutamia kesävaatteita (tai siis voidaan leikkiä niin). Vietin Nooran kanssa mukavan aamupäivän shoppailun parissa. Ostoslistalla luki talvisaappaat ja pipo, mutta mukaan lähti kyllä vähän kesäisempää riepua...

Aloitimme kierroksen Dinskosta, josta löytyi kivat talvisaappaat. Päätin kuitenkin kerrankin olla fiksu ja kiertää muutkin kenkäliikeet siinä toivossa, että jostain löytyisi kivemmat ja halvemmat. Poikkesimme vähän kenkäostosreitiltä ja suuntasimme H&M:ään.

Henkkamaukalta ostin maailman tavallisimman mustan pitkähihaisen paidan (josta en laita kuvaa). En omista tarpeeksi pitkähihaisia, joten tuo tulee tarpeeseen. Lisäksi ostin rintsikat, joista niistäkään en laita kuvaa tänne. Olen edelleen sitä mieltä, ettei alusvaatemakuni ole muiden asia :D

Tämä söpöliini löytyi H&M:n lastenosastolta. Olen iloinen, että mahduin tähän silti. Olen niiiiin katkera siitä, että pikkumuksuille myydään aina kaikkea ihanaa ja koot loppuu sitten siihen sataanneljäänkymmeneen senttiin. Entäs me isommat prinsessat, eikö mekin saada pukeutua prinsessavaatteisiin? ÄRR. Rakastuin harmaaseen pörhelömekkoon, missä oli mustia palloja ja murmur se oli kolmevuotiaiden kokoa.

Seppälästä löytyi tämä tällainen mekontapainen. Melkoinen makkarankuori. En kyllä koe ihan minun tyylisekseni kuljeskella ympäriinsä ilman housuja, pitkä paita peittämässä takapuolen. Tämä riepu oli  kuitenkin sen verran kiva (ja näyttikin ihan kelvolliselta päälläni), että annan tälle anteeksi sen, että kurvini näkyvät. Hintaakaan ei ollut kuin 16 erkkiä. Sitäpaitsi olen etsinyt taskumekkoa ja tässä on edessä söpö ja iso tasku. Ja onhan tämä varmaan kesällä sopivan vilpoinen. (Ja olen vakaasti sitä mieltä, että mallinukkeni on pahasti epäsymmetrinen ja liian lihava.)

Kun kaikki kenkäkaupat oli kierretty (huonolla menestyksellä), palasimme takasin Dinskoon ja ostin ne kengät, jotka ensin jätin kauppaan.
Muuten tykkään näistä kovasti, mutta nuo soljet eivät ole aivan minun juttuni. Pörröreuna ja etuosan nyöritys kuitenkin sulattivat sydämeni, joten kannoin nämä 60 erkkiä maksavat poposet kassalle. Eivät nuo soljetkaan nyt ihan niin pahat ole, ettäkö ne minua loppujen lopuksi haittaisivat.
Olen myös ommellut hellevaatteita pian koittavan kesän varalle (kyllä se kesä sieltä ihan kohta tulee!). Jo toinen hame tuosta kukallisesta kankaasta. Tässä on kellohelma, joka on takaa pidempi kuin edestä, sekä kuminauhavyötärö. Hame valmistui yhdessä illassa. En ymmärrä, miksi olen aina ennen vihannut kellohelman kääntämistä. Nyt se sujui varsin helposti. Ehkä tuo kangas vain antoi paljon anteeksi, tai sitten olen kehittynyt :D

Piopa en löytänyt. Sovitin kyllä Lindexissä yhtä, mutta minusta tuntuu ettei sen(kään) mallinen sovi minulle. Pelkään, etten ikinä löydä pipoa, joka näyttäisi päässäni hyvältä. Onneksi uudessa talvitakissani (siinä joka tulee kolmen viikon päästä) on huppu.

torstai 25. marraskuuta 2010

Helmiä ja lusikoita

Koeviikko on ohi ja koeviikolla sairastettu flunssa alkaa pikkuhiljaa olla voiton puolella. Kipeänä en ole jaksanut tehdä juuri muuta kuin nukkua, istua koneella ja katsoa muumeja, mutta väkersin kuitenkin tällaiset kaulakorut, etten tuntisi itseäni täysin hyödyttömäksi. 

Puuhelmet on pujotettu ohueen mustaan kuminauhaan, joten korut menevät pään läpi, vaikka ovatkin pituudeltaan vain "kaulapantoja". Tuo lusikkakilluke osuu solisluiden korkeudelle.

Kaulakorujen kaveriksi taas uudet lusikkakorvakorut. En ole vielä aivan varma, koristelenko näitä jotenkin helmillä tai jollain. Luulen kuitenkin, että nämä ovat nätimmät tuolla tavoin kaikessa yksinkertaisuudessaan, ilman koristeita.

Äh, tekisi kamalasti mieli ommella, mutta en jaksa sitä jälkisiivousta räkäpäisenä (enkä kyllä muutenkaan).

maanantai 22. marraskuuta 2010

Musiikkia

Om nom nom <3 Uusia levyjä!

Xandria - Salomé - The Seveth Veil
Blutengel - Angel Dust
Blutengel - Seelenschmerz

Tuo kolmikko kotiutui EMP:ltä. Postin saapumisilmoituksessa lukeva Rouva Bea (+ sukunimeni), vähän hihitytti minua. Minä kun en ole naimisissa (paitsi facebookissa ystäväni kanssa, vitsinä), mutten myöskään koe olevani niin vanha, että minua ikäni tähden tulisi jo kutsua rouvaksi...

Sirenia - Nine Destinies and a Downfall

Sirenian herkkulevy löytyi Kanesta puhtaasti heräteostoksena seitsemän euron hintaan. Purr <3

Ja voi ei. Levy- ja kirjahyllyni on jälleen täysi :/

tiistai 2. marraskuuta 2010

Halloween

Nyt seuraa hyyyvin runsaskuvainen postaus halloweenista. Toivon mukaan kuvat eivät lataa tuhottoman kauan, sillä niitä on tässä postauksessa kaiken kaikkiaan yksitoista.
Mira kaiversi onnistuneesti aidon kurpistalyhdyn. 
Tuo muuten painaa ihmeen paljon, vaikka se on ontto.

Tässä minä, kuollut pikkumuksu, sekä rakas Yrjänä-pupu, jonka tein asuani varten.

Vipsutin herttakuningattarena työhaastattelemassa pikkumuksua. Kuningattaren pyöveli on jäämässä eläkkeelle, ja muksu pyrkii pyövelin tehtäviin.

Jatketaan syömisillä:
Tarjolla oli perinteisiä juhlaherkkuja, hieman eri nimillä kuin normaalisti, sekä halloweenteemaista purtavaa.
Nämä eivät maistuneet tavallisille juustonaksuille, joten Viivikin piti näistä. Tai sitten sana "aivosuikale", herätti Viivin sisäisen zombin, ja Viivikin innostui syömään näitä.
Jossakin vaiheessa iltaa ovikello soi. Mira meni avaamaan, ja viittoi sitten meidät muut luokseen. Oven takaa löytyi tämä pikkuinen poika Karkki tai kepponen -kierroksella:
Noora vei pojan koriin ensin kaksi muffinsia, mutta poika ei poistunut paikalta. Sitten Noora vei pojan koriin vielä kolmannenkin muffinsin, ja kun poika ei vieläkään poistunut, Noora kysyi, haluaako tämä vielä jotakin. Poika parka oli aivan mykistynyt ja jäykkänä nolostuksesta, sillä me muut nauroimme kippurassa. Noora sitten lohdutukseksi taputti poikaa päälaelle. Meinasipa Noora vielä alkaa läksyttämään  meitä siitä, ettei ole kiva nauraa toiselle, kunnes ystävällisesti valaisimme Nooraa siitä, ettei tämä karkkia kerjäävä kummitus ole oikea poika.

Joku Miran ihanista naapureista oli rakentanut meille pienen ihanan yllätyksen. Luovuutta oli kyllä käytetty, sillä tämä koostui kameranjalustasta (tai jostakin vastaavasta), kahdesta jääkiekkomailasta, kypärästä ja jostakin ihme vekottimesta, jossa tuo kori roikkui. 

Kiipesimme sitten yläkertaan kyyläämään ikkunasta, jospa joku tulisi hakemaan tämän pojan, ja tulikin, mutta poikaparan kenkä jäi.  Viivi keksi kirjoittaa lapun, jossa luki "Haha, did you miss it?", ja viedä sen kenkään. Hetkeä myöhemmin myös kenkää tultiin noutamaan, ilmeisesti sitä siis kaivattiin.

Suurkiitokset Miran naapurinpojalle tai -pojille heidän kepposestaan. Se oli ehkäpä koko halloweenin kohokohta. Heti hyvän ruoan jälkeen siis.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Söpöilyä

Tässä tämän päiväinen ulkonäköni. Päässä oleva minisilinteri, sekä sen valkoinen (irrotettava) kukkanen ovat itsetekemiäni. Cameerintaneula on H&M:stä, bolero Ellokselta ja pitsikauluksinen toppi Lontoon Primarkista. Myös hame on itse ompelemani. Lisäksi jalassa oli vaaleat sukkahousut, mustat polvisukat ruseteilla, sekä brokadikuvioiset ballerinat.

Pahoittelen kuvan surkeaa rajausta. Kamerallani ei pysty ottamaan pystykuvia itselaukaisimella, koska se ei pysy pystyssä yksikseen. On erittäin haastavaa saada edes osa itsestä mahtumaan vaakakuvaan niin, että olisi silti riittävän lähellä kameraa yksityiskohtien näkyvyyden kannalta. Lisäksi sählään tuossa kuvassa jotain ihan omaa (kuten hyvin usein..) ja siksi käteni ovat vähän kummallisesti. 

Ulkona hiippailin tällainen ompelemani uusi (talvi)takki päällä. Sain tämän eilen valmiiksi. Jouduin vähän miettimään vanhojenpukuani uudelleen, sillä käytinkin siihen varattua mustaa kuviokangasta tähän takkiin. Kyllä siitä riittää vielä vanhojenpukuunikin (jonka olen kyllä jo aloittanut). Musta pörrökangas, jota löytyy kauluksesta ja hihoista, toimii myös vuorina. Lisäksi takin miehustassa on villavatiinia. Tämä on siis yllättävän lämmin. Pörrökankaan ostin jo noin vuosi sitten, tarkoituksena tehdä siitä talvitakki, jossa pörrökangas olisi päällikankaana. Tulinkin näemmä toisiin aatoksiin. 

Olin ensin aikeissa laittaa takin eteen kolme nappia, mutta koska vihaan napinläpien tekemistä, suunnittelin vähän uudelleen. Tuo kangas, joka on hieman joustavaa, ei suostunut yhteistyöhön ompelukoneeni napinläpiohjelman kanssa, kun yritin koetilkkuun reikiä taiteilla. Napinläpi olisi epäonnistuessaan voinut pilata koko takin, joten ostinkin Muotinapista tuollaiset koukerolenkit.

Pörrökankaasta tein myös muhvin, josta en laita kuvaa. Se on vielä toistaiseksi ehkä liiankin lämmin, mutta tulen varmasti nauttimaan muhvin omistajuudesta sitten kun on yli 20 astetta pakkasta. Pörrökangasta on vieläkin melko runsaasti jäljellä. Suunnitteilla on vielä vaikka mitä lämpöistä.

Ystäväni Noora oli syyslomalla Espanjassa ja toi minulle sieltä tuliaiseksi viuhkan. Entinen viuhkani onkin "lievästi" kärsinyt. Se on teipattu useaan kertaan ja hajosi nyt lopulta niin, että sen korjaamisessa olisi hirveä vaiva, eikä se siltikään korjaantuisi nätisti. Tämä viuhka on toiselta puolen erilainen kuin toiselta. Minusta on kiva, että se on molemmin päin oikein päin, eikä siinä ole nurjaa puolta. Tämä puinen viuhka on myös paljon tehokkaampi, kuin entinen kangasviuhkani.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Vähän sitä ja tätä ja tuota

Vanha kännykkäni Sonja-Erkki sanoi itsensä irti. Se lähetti ja vastaanotti vain osan tekstiviesteistä, eikä sillä voinut enää soittaakaan. Tai kyllä sillä soittamaan pystyi, mutten kuullut, mitä toisessa päässä sanottiin. Oli siis aika palkata kännykän virkaan joku toinen. 
Niinpä tehtävän otti hoitaakseen neiti Orvokki Nokia. Vaatimukseni uuden hupelimen suhteen oli sievä ulkonäkö, mp3-soitin, vaihdettava muistikortti ja tietysti se, että samaisella härvelillä voi myös soittaa ja tekstata. Orvokki toteuttaa vaatimukseni. Ystävällisyyttäni neuloin Orvokille tervetuliaislahjaksi villasukan, ettei hänen tarvitse talvella värjötellä ja siksi kuluttaa akkuaan hetkessä tyhjäksi.

Tänään vietin aikaa Vipsuttimen, Vipsun, Vipsuimen ja hänen lukuisien muiden persooniensa kanssa keskustassa. Okei juu, sunnuntai on vähän huono päivä shoppailuun, kun juuri mikään ei ole auki.  Toisaalta on ehkä hyväkin, ettei kovin moni liike ollut auki. Säästyipähän rahaa. Lindex kuitenkin oli  auki ja siellä minun oli tarkoituskin käydä. Eurokangas ja Muotinappikin pitäisi tuossa jossain vaiheessa kiertää, mutta siirrän ne reissut sitten arkipäivään...


Lindexiltä lähdin hakemaan näitä cameekorviksia. Olen niiiiiiiin hulluna kaikkeen cameekrääsään.  Nämä ovat tosin minulle aivan liian massiiviset korviin. Painavat niin, että korvani venyy kaksimetriseksi (liioittelu on kivaa juu). Eikä kasvonpiirteisiini edes sovi kovin leveät  ja isot korvakorut. Korvakorut saavat olla pitkät, mutta eivät sen lisäksi leveät. Näistä saa kuitenkin askarreltua jotakin kivaa. Toisesta teinkin jo kaulakorun. Toisen kohtalosta en ole vielä aivan varma. Kahta samanlaista kaulakorua en tarvitse, mutta enköhän minä tuolle toisellekin jotakin tekemistä joskus keksi. Hintaa korvakoruilla oli 6 euroa. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, en jaksanut leikkiä kameran asetuksilla näin iltasella...

Lindexiltä tuli mukaan myös tämä paita. Se oli vain kaikessa yksinkertaisuudessaan hirmu söpö ja kaunis ja mukava ja tuitui. Tämä maksoi 10 euroa.

Lisäksi kävimme Wiklundilla meikkiostoksilla. Etsin myös villalankaa, mutta mistään ei enää löydy sitä lankaa, mitä tarvitsisin. Ostin vuosi sitten Citymarketista liilaa Novitan lankaa, mutta missään ei enää ole sitä samaa väriä. Taitaa tulla bolerooni eriväriset hihat ja takaosa, kuin mitä väriä etuosa on...

torstai 7. lokakuuta 2010

Ompelua ja ostoksia

Ostamastani mustasta kuviokankaasta syntyi hame. Vuoriksi laitoin kätköistäni löytynyttä valkoista vuorikangasta, jonka reunaan ompelin valkoista leveää pitsiä. Vähän epäilin tuon valkoisen vuorin toimivuutta mustan päällikankaan kanssa. Se kuitenkin nostaa nuo mustan kankaan mustat kuviot selkeämmin esiin, joten valkoinen olikin ihan hyvä valinta. 
 
Samaisesta kankaasta tein myös mekon, mutten saanut siitä kovin edustavaa kuvaa. Ehkä laitan siitä kuvan joskus, kun se on päälläni. Silloin se istuu paremmin, jolloin kuvakin ehkä onnistuu paremmin.
Tuosta kankaasta lähti aivan tajuttomasti väriä. Ommellessani se värjäsi käteni mustiksi kynnenalusia myöten. Jos olisin ollut fiksu, olisin pessyt kankaan pariin kertaan ennen kuin aloin ommella siitä mitään. En kuitenkaan ollut fiksu, joten pesin mekon ja hameen vasta valmiina. Ensin ihan pesuaineella, sitten huuhtelin neljästi ja yhä senkin jälkeen vain lähti väriä. Huoh.
Helmassa käytetyn pitsin lopusta syntyi tällainen rintaneulakukkanen, jossa on helmiä keskustassa. Takana on hakaneula, joten kukkasen kiinnittäminen onnistuu miltei mihin vain.

Jotain olen ostanutkin. Jatkoa Huumaa -kirjalle. Sarjan ensimmäinen osa on siis luettu ja oli aivan pakko saada lukea lisää. Kansallisesta kirjakaupasta (tunnetaan myös nimellä Info) löytyi nämä herkut vähän turhankin suolaiseen hintaan. Alkuun meinasin ostaa vain toisen näistä, mutta pelkäsin, etten enää myöhemmin löydä poisjättämääni kirjaa mistään.

Sarjan toinen osa Juoruja maksoi 23€ ja kolmas osa Erheitä 20€. Olisi ehkä kannattanut odottaa, että löydän kirjat jostain alennuksella, mutta en vain malttanut. En kuitenkaan kadu näitä ostoksiani yhtään. Ainoa miinuspuoli on se, että kirjahyllyni on jälleen täysi, vaikka juuri järjestelin siihen lisätilaa.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Koeviikon hyötykäyttöä

Koeviikot ovat aina niiiin hyödyllisiä. Saan aina valtavasti aikaiseksi. Tällä hetkellä meneillään olevan koeviikon aikana olen ommellut, lukenut yhden kauan kesken olleen romaanin loppuun, nähnyt poikaystävää, katsonut leffaa. Toisin sanoen siis melkeinpä kaikkea muuta, kuin lukenut tuleviin kokeisiin. Koeviikolla saa kummasti aikaiseksi myös turhien blogipostausten kirjoittamisen...
Tältä näytin sunnuntaina. Paita, hame ja hiusrusetit ovat H&M:sta. Liivin ja kaulakorun olen tehnyt itse. Kengät ovat Rockgootista, vaikkei ne kuvassa kovin selkeästi näykään.
Tältä näytin tänään, maanantaina. Mekon olen tehnyt itse. Bolero on Ellokselta ja kaulakoru Glitteristä. Jalassa olleet valkomustat kengät, jotka eivät kuvassa näy, ovat Lontoosta. En saanut otettua itselaukaisimella kuvaa, jossa kengätkin olisivat näkyneet...

Tuo juurikasvu on aivan järkyttävä. Onneksi nyt on koeviikko, eli jaksan ehkä värjätä (tai värjätyttää) tämän pehkoni, kun yritän välttää kokeisiin lukua. Tosin värin vaikutusaikana pystyy hyvin lukemaan... 

Tämän enempää en pystynyt blogimerkinnän kirjoittamisella välttämään englanninkokeeseen pänttäämistä.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Kuuden euron koristeet

Löysin Glitteristä kivat helmet. Tuo väri on yksi lempiväreistäni. Hamstraan varmaan kaikkea tuon väristä: sukkahousut, paita, korut, vanhojenpuku... Helmet ovat pitkät. Ne menevät kaulaan kaksinkerroin, muttei enää kolmatta kertaa. Hintaa näillä oli 6€
Toinen kuuden euron ostos oli ihana seinäkello. Tämä maksaa normaalisti kaksikymppiä, mutta oli viime perjantaina tarjouksessa. Kellon sai Jyskistä vain tuona perjantaina kuudella eurolla. Olen halunnut tämäntyyppisen kellon jo pidempään, mutta aiemmin bonganneeni kellot ovat olleet liian isoja. Tämän kellotaulun haljaisija on 21cm, eli juuri sopivan kokoinen. Kellon ainoa miinus on tuo, että siinä lukee New York. Olisin halunnut Lontookellon. Olen silti oikein tyytyväinen kelloon, vaikka se tuokin yhden suurkaupungin lisää huoneeseeni. Aiemmin siellä on ollut vain Lontoo- ja Pariisikrääsää.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Seitsemän tunnustusta ja veljestä


Aie muisti blogiani Beautiful Blogger -palkinnolla. Kiitoksia hänelle! Minun on siis nyt tunnustettava itsestäni seitsemän asiaa. Lisäksi minun pitäisi antaa palkinto eteenpäin seitsemälle muulle, mutta taidan jättää sen tällä kertaa tekemättä. En millään osaa valita vain seitsemää blogia. Suuri osa seuraamistani blogeista on sitä paitsi jo saanut tämän palkinnon moneen kertaan.

1. Kun olen yksin kotona, lauleskelen kovaa ja korkelta siitäkin huolimatta, että olen oikeasti todella huono laulamaan. 

2. Rakastan tarinoiden kirjoittamista, mutten koskaan saa mitään valmiiksi. Olen liian itsekriittinen.

3. Olen kamalan huono syömään mitään "oikeaa ruokaa". Elän lähinnä leivällä, jogurtilla ja karkilla. Ei vaan tee mieli mitään isompaa.

4. Jätän lähes kaiken aina poikkeuksetta viimetippaan. Erityisesti koulujutut.

5. Saavun sovittuihin tapaamisiin aina noin kymmenen minuuttia etuajassa. Ehkä mieluummin näin, kuin että tulisin saman verran myöhässä. Talvisin ei tosin ole mukavaa odottaa sitä kymmentä minuuttia missään ulkona, eikä ainakaan jos  seuralaiseni on myöhästyvää sorttia. 

6. Vihaan hampaitani, ja siksi vältän hymyilemistä suu auki. Hammaslääkäri on monesti miettinyt, että laitetaanko minulle raudat vai ei, mutta koska purenta on (mukamas) oikein, ei niitä kuulemma tarvita. Itse en ole ihan samaa mieltä. Vaikka en kyllä enää tässä iässä haluaisi rautojakaan. 

7. En viihdy paikoissa, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä liian lähellä. Vielä enemmän vaivaannun siitä, jos joku täysin tuntematon alkaa puhumaan minulle esimerkiksi bussissa.

***

Keskiviikkona minulla oli esitelmä Seitsemästä veljeksestä. Se meni kaiketi ihan hyvin... Siis siihen nähden, kuinka (kröhöm) huolellisesti olin valmistautunut. 

Koneeni sanoi eilen poks, eikä lähde enää käyntiin. Se on siis taas rikki.

Olen myös ostellut ja ommellut kaikkea pientä kivaa, mutta niistä kuvia sitten kun oma koneeni saadaan jälleen kuntoon, jos saadaan.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Viikonlopun viettoa II

Perjantaina...
Korkkasin kymmenennen päiväkirjani hieman apeissa tunnelmissa. J loukkasi jalkansa ja pelkäsin, että on sattunut jotain vakavampaakin. Ehdin jo panikoimaan vanhojen tansseistakin, vaikka niihin on vielä jonkin aikaa. Rikkinäisellä jalalla ei pahemmin tanssita, ja tähän hätään en enää löytäisi toista tanssiparia. Enkä edes haluaisi tanssia vanhoja kenenkään muun, kuin J:n kanssa.

Myöhemmin sitten selvisi, että kyllä sen jalan pitäisi vanhojen tanssien harjoituksiin mennessä parantua. Toki muutenkin hyvä, jos jalka paranee pian :) 

Ja älkää luulko, että tästä tulee tapa. En yleensä vilauttele päiväkirjatekstejäni näin julkisesti. Tuossa  pätkässä ei kuitenkaan ilmene mitään henkilökohtaista, joten sen nyt laitoin, tämän kerran.

Lauantaina...
Näin parhaan ystäni leffan merkeissä. Minulta löytyi kaksi vapaalippua, joten tarjosin toisen Julialle. Kävimme katsomassa Toy Story 3, dubattuna, muttei kolmedeenä. En tykkää kolmedeestä. Vihaan niitä laseja. Leffa oli ihan hyvä, vaikka nyyhkytin lopuksi... Nyyhkytän varmaan missä vain leffassa, paitsi Titanicissa. Minussa on varmaan jotain vikaa. 

Saavuttuani leffasta kotiin, aloin kirjoittamaan dramaturgia-kurssin lopputyön ekaa versiota. Sen pitää olla valmis vasta tiistaina, eli mikään kiire sillä ei olisi vielä ollut. Kaipa silti ihan hyvä, että sain sen tehtyä ajoissa. Olisi tosin ollut kiireisempääkin tekemistä. En ole kovin tyytyväinen tuohon tekstiini... Tästä puuttuu "selkeä draaman kaari" ja käännekohta, eikä päähenkilön muutos tule tarpeeksi esiin. Mutta njah, ehkä siihen lopulliseen versioon sitten...

Sunnuntaina...
Kävin toimittamassa J:lle Parane pian -suklaata. Ainakin hän vaikutti ilahtuneelta ja oli suklaasta kuulemma apua :) Illemmalla hyppelin vielä teatteriharjoituksiin viettelemään Jonathan Harkeria.

Ja mitä minun olisi pitänyt tehdä..?
Lukea Seitsemän veljestä maanantaiksi. Ehdin sivulle 119, ja sivuja on päälle kolmesataa. Hyvä minä!